Jouluna. Ja sen jälkeen.

Kinkku ei taida vielä olla täysin sulanut. Taisi nimittäin käydä niin, että "aperitiiviksi" nautittu 40 minuutin perinteinen jouluhölkkä aattona kasvatti ruokahalua siinä määrin, että sulattelu menee pitkälle ensi vuoteen. Vaa'alla en tosin ole uskaltanut käydä, ehkä heti alkuvuodesta. Joulupäivän tunteroinen suksilla oli ihan mukavaa, mutta Tapaninpäivän luomistyö koti- ja firman pihalla oli raskain treeni pariin kuukauteen.
Tässä kun vielä pari päivää lusitaan tätä vuotta, ollaankin sitten valmiina aloittamaan vuoden pituinen treeni- ja valmistautumisjakso tavoitteena Tenala 2012. Eli lyhyesti ja ytimekkäästi: Uuteen nousuun! (paitsi paino)

Joulua!

Ei ole pituudella näitä pyhiä pilattu ja pakkanenkin paukkuu parinkympin tienoilla, mutta ulkoilla pystyy, se on pukeutumiskysymys. Lumikenkäilyä ohjelmassa tänään jossainpäin Nuuksiota jahka kalat on ensin savustettu. Näillä kohti joulua.

Jukola

Jukola lähestyy nopeaa vauhtia

http://www.jukola2011.net/


ps OKn sivuilla voi jo käydä ilmoittautumassa

Nu!

Ja Pohjanmaan kautta.

Snart!

Kootut selitykset viikolta 46

Maanantaina jumppaa FC Espoon C-tytöille, itsekin sain liikuntaa noin puolen tunnin edestä. Jonka jälkeen kevyesti hölkytellen 35 minuuttia kotiin.
Tiistaina jumppaa Kasiysin -03 syntyneille pojille. Energiaa tuli käytettyä järjestyksen pitoon.
Keskiviikkona kiireellä 40 minuuttia hölkyn kölkyn.
Torstaiaamulla sählyä puolen vuoden tauon jälkeen. Jalat kipeiksi ja veroa maksetaan vieläkin.
Perjantaina kolmen tunnin jumppasessio Kasiysin edarijoukkueille. Omaa liikuntaa "reilu" tunti mallisuorituksina.
Lauantaina jalat romuna, liikuntasuorituksena 50 minuuttia/2000 metriä Leppävaaran uimahallissa.
Sunnuntaina jalat edelleen romuna. Hyötyliikuntana ulkovaraston järjestelyä ja nastarenkaiden vaihto fillariin. Illalla sen lisäksi mielenkiintoisia keskusteluita "laiskoista" jaloista ja paljasjalkaliikunnan hyödyllisyydestä. Saa nähdä nähdäänkö myös OK:n jumpassa uusia tuulia...

Joulukuu lähestyy

Niinpä. Olemme saaneet pyynnöstä kutsun tutustua 4.12 erääseen erittäin mielenkiintoiseen kohteeseen. Tuon tapahtuman ympärillehän sitä voisi kehitellä kaikenlaista, onko ideoita? Kenties hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa? Tuo 4.12 on nyt naulattu kiinni joka tapauksessa ja siitä tarkemmin hetken kuluttua. Ilmoittautumisruutu aukeaa kohta, tarkkaile ympäristöä ja postejasi..
Tallinnan Piritan ulkoilualue on muuten hieno paikka! Aivan loistava mesta yö- viesti- ja fillarisuunnistukselle. Pääsin tetsaamaan siellä Antan kanssa lauantaina ja kyllä kannatti, mitä nyt vieläkin jetlagi painaa...ja myös hieman turvotus kyljessä..
Täältä sinne ja siellä lenkille!Tä?
-mikki-

Svartta natten ja muuta

Pimeetä oli taas eilenkin. Huolellisuutta ja keskittymistä kesti just niin kauan kuin mitä olin yksin metsässä (läksin 7 min muiden perään). Heti kun lamppuja alkoi vilkkumaan ja toinen kiekka alkoi (eli metsä tuli tutuksi) alkoi häröily. Pientä siellä pientä täällä... ja kolmas kierros menikin sitten kaikkein huonoiten; Hyvä eka yötreeni tänä vuonna! Pummeja kuitenkin aivan tolkuttoman paljon liikaa eli tollaset 5-6 min..
Juttelin tossa aamusesta Bossen kanssa ja mietitiin, että mitähän sitä tekis joulukuun alussa. Voishan sitä vaikka syödä hyvin tai jotain, käydä ehkä ulkoilemassa tai jotain, kattoo balettia tai jotain,tai jotain..Onko ideoita?
treeniä jätkät treeniä!

Treenivuosi 2010 vers. 4.2

Capun peesissä raporttia:
250 tuntia.
66 juoksulenkkiä, keskiarvo varmaan siinä 45 min.
45 pyörälenkkiä, ka n. 90 min
9 suunnistuskertaa
20 kertaa suksilla
muu aika jumppaa eri muodoissa, palloilua, rullaluistelua, uintia ja onpa siinä pari melontakeikkaakin. Antoisimmat treenit ehkä kuitenkin Suomen Valmentajien järjestämät koulutustilaisuudet "Lasten- ja nuorten liiketaitoharjoittelusta".

Eipä voi hirveästi paukutella henkseleitä ja tulokset puhuvatkin puolestaan. Määrä ei näköjään riitä edes taantuman kovin vahvaan hidastamiseen. Mutta kuten alempana todettiin: reeniä vaan, kyllä se siitä.

Kylläpäs se aika vierähtää nopeasti

...kun on kivaa. Treenattu on joo. Aikas paljon, joo. Kaikenlaista, joo. Ihan tolleen noi viimeaikaiset erikoisemmat suoritukset; Adventure MM Espanja, huoltohommia, hengailua, trekkiä, köysien noutoa, punaviiniä ja vähillä unilla. Body pumppia, spinningkiä, uintia, strong run, mäkivetoja, joku compact treeni, kuntonyrkkeilyä, 500m soutua ergolla (1.35,2)Tota saa muuten yrittää rikkoa, voit valita minkä tahansa vastuksen! Pulla kahvit tuon ajan alittajalle!!
Tuota siis takana noista erikoisemmista, muutenhan menty normimeiningillä koko ajan..
Mutta niin kuin Martin Rooney totesi; mikä on tärkein treeni? Niin mikä? Mieti hetki.
Seuraava treeni on tärkein. Keskity, mieti mihin sen pitäisi vaikuttaa, mitä haluat sillä treenillä saavuttaa. Tee parhaasi.
Noista tulevista taasen sen verran, että tuleepa toi talvi taas yllättäen (kuulemma tänään klo 12.07) ja joulukuukin taitaa olla ihan kohta....mitähän sitä tekis...kalenterissakin on aika tyhjää viikonloppuisin....onko ideoita?
Ja HEI! Treeniä jätkät treeniä!

Treenivuosi 2010

Treenivuosi 2010 on jo takana ja on aika katsoa miten siinä kävi

164 treenikertaa ja 150 tuntia, josta 47 suunnistussuoritusta, eli kaikki harjoitukset missä oli mukana suunnistusosuus (3 kertaa suksilla) 41 juosten (maastossa, tiellä, mäkivetoja jne), 35 hiihtolenkkiä, 20 jumppaa, ja 10 pallopeliä ja 11 muuta (pyöräilyä, kuntosali jne). Viimevuodesta oli paljon enemmän suunnistusta ja hiihtoa kokonaismäärän noustessa yhdellä suorituksella. Harrastin vähemmän juoksua ja pallopelejä sekä pyöräilyä.

Koko kauden oli feelis että ei pääse eteenpäin ja kesti loppusyksyyn ennen kuin vauhti edes pikkasen parani. V 51-13 oli vain 3 juoksulenkkiä ja pallopelejäkin pelasin huomattavan vähän joten ei ihme että juoksu ei kulkenut. Jalat (polvet)tosin oli hyvässä kunnossa kauden alussa.



Kolmen vuoden rankitilastokin; 2008 216/491 H40; 2009 254/479H40; 2010 280/490 H40 kertoo että Capu on kohta, vuoden kuluttua, jo valmis H 45 sarjaan.

Suunnistuskauden kohokohta oli kuin sain kunnian olla NÅID viestin H21 pronssijoukkueen ankkuri, ja tuoda joukkueeni emoseuran parhaana miesten yleisensarjan joukkueena maaliin, :)

Uusi treenikausi avattu!

Eilen alkoi viikko 44, jolloin perinteisesti suunnistajan pitää aloittaa harjoitusvuosi. Itsekin sen tein, vaikka suunnistus sinänsä viime aikoina on jäänyt vähemmälle. Ajatuksen oli aloittaa varovasti ja kevyesti puolen tunnin hölkällä, mutta niin se vain aika menee nopeasti kun on kivaa. 50 minuutin jälkeen olin takaisin kotiovella, eikä tuntunut vielä missään. Vauhtihan se tosin on kuulemma mikä "tappaa"...
Muitakin valmisteluja on tullut tehdyksi. Salpa-Jukolan maasto on bongattu Kansalaisen karttapaikalta ja helpolta näyttää: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=40000&text=Salpa-Jukola&srs=EPSG%3A3067&y=6711430&x=527371&lang=fi
No, ainakin helpommalta kuin Kytäjällä. Osuudet näyttävät olevan seuraavat:
1. 11,2 km ja 67 min
2. 11,2 km ja 67 min
3. 13,0 km ja 79 min
4. 9,0 km ja 54 min
5. 9,0 km ja 54 min
6. 11,0 km ja 60 min
7. 15,6 km ja 83 min
Muistaakseni minun tarvitsee siis jaksaa vain reilu vartti pidempään kesäkuussa. Taisin elvistellä, että olen aina aloittanut Vehkalahdella ja niin myös ensi kesänä. Muuten on tuo jo sovittu osuusjako jäänyt unhon yöhön.
Tästä jatketaan, mutta uskon kyllä, että kesäkuussa tulee kaikesta huolimatta kulumaan aikaa hieman pidempään kuin tuo 67 minuuttia.

Ranki

Fjärden ranki on vihdoinkin julkistettu, alla myös mukana special guest star Bisse. Varsinaisista jäsenistä itseoikeuttettuna ykkösenä on meidän FSO mestari, mutta muut seuraavat heti perässä.

Fjärdelaget tekee kaikkensa

Tai ainakin sen aloitusosuus. Nimittäin sen eteen, mitä Capukin jo tuossa "toivoo", että fjärdet vihdoinkin jäisivät nuorempien jalkoihin. Koska nuoremmat eivät kehity tarpeeksi nopeasti, eli ennen kuin fjärdeistä aika jättää, on kai pakko lopettaa harjoittelu kokonaan. Jos sekään ei auta, niin sitten on kyllä konstit vähissä.
Viimeisen parin kuukauden aikana ei tosiaan lenkkiä eikä muutakaan ole "ehtinyt" tekemään. Mutta nyt on yksi aikakausi saatu päätökseen, viisivuotinen ura joukkueen apuvalmentajana päättyi viikko sitten maanantaina. Tällä viikolla olisi tarkoitus aloittaa kunnon kohottaminen sekä ensi kesää että talven fysiikkatreenien ohjaamista varten. Sitten onkin vuorossa viikko harmaissa vai maastopuvuissa taitavat nykyään kulkea reserviläisetkin. Mutta marraskuun alusta pitäisikin sitten olla täysi rähinä päällä sekä omien että seuran fysiikkatreenien kanssa. Eikä ole mahdotonta, että ehtisi joskus itse emoseuran harjoituksiinkin.

PS saas nähdä, saako Danni aikaan niitä yötreenejä...

Jumpakausi alkoi

Emoseuran jumpat alkoivat myös Capun puolesta viikkoa muuta seuraa myöhemmin, kiitos sitkeän kurkkukivun.

Pari huomiota,

- Gubbet ei ole enää enemmistönä, vain PUF (vetäjä) ja Jani , Tommen sekä Capu (Kaikki nykyään junnukuskeja) olivat mukana. Mikaelkin seurasi jumpaa vierestä kuin jälkikasvu oli mukana. Gummoja ei ollut lainkaan

- Kiitettävästi 15-18 vuotiaita.

- Jumppa on vetäjän myötä kehittynyt ehkä enemmän juoksuvoimaa ja vauhtia kehittävämmäksi. Ja löysäily on vähentynyt.

Tilanne voi toki olla toinen seuraavalla kerralla kun ei ole koulujen syyslomaviikko.
(Lukekaa; Fjärdet nyt vauhtia että ette jää nuorempien jalkoihin Jukolassa) Ja Harrykin saa tulla mukaan hoitamaan Gubbvadereita.

Muistoja Pohjolasta, eikun nuoruudesta

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=7&ag=67&t=392&a=7254

Nåid

Nåidista tuli jälleen Capulle mitalli, tällä kertaa H21 viestistä. Joukkueella Kerkko, Ari Capu

Alkutilanne oli että Mikael tuli ensimmäisenä maaliin, ja otti hylsyn , Orient tuli maaliin ja oli hylätty ensimmäisellä osuudella. Metsässä enää Orient II ja AOK joka lähti 8 min ennen yhteislähtöä, Yhteislähdössä 4 joukkuetta joista 3 (PIF Ok Raseborg, ja OK77II)tuli minuutin sisään vaihtoon vaihdon ollessa suljettuna mutta ennen yhteislähtöä OK III = RUPU oli jo 10 minuuttia jäljessä. Capulla ei valitettavasti ollut käsitystä kokonaistilanteesta (että PIF kin tuli vaihtoon muiden kanssa) ja missasi PIF juoksijan jo matkalla ykköseen. ( H18 juoksuvoima oli liikaa capulle joka ennemmän kyttäsi RUPU ja OKR juoksijoita.).

Tiedossa oli kuitenkin että AOK on karussa 10- 15 min, (oikea oli 14min tuloksissa, mutta ajallisesti 23 min), Rupu ja OKR pysynevät takana hyvällä juoksulla. Lähdimme siis noin 23 min AOK perään

Taktiikka oli että EI HYLSYJÄ ja ei suurempia pummeja, Ratamestari oli tehnyt hylsyjen ottamisen aika helpoksi, tekemällä kaksi lenkkiä missä rastit ja rastiviivat menivät melkein päällekkäin,ainakin sumuisilla silmillä . Pidin myös rastikoodi sarjasta 56,65,55,67,77 joka ainakin hieman hämäsi Capua rastilla 11. (56) kun rastipukki ja karta, (rastimääriteet )oli molemmat väärinpäin.

Ykkösen jälkeen en nähnyt enää muita kun H 45 sarjalaisia (Erik L ja Kim Ö)joilla oli osittain sama rata vain lyhennettynä.

Lähetyessäni rastia 13 näin AOKn, ja heti feelis nousi merkittävästi, 15. leimasin ensin ja ajattelin että selvä nakki, MUTTA niinkun OKn juniorivastaava joskus on sanonut niin "Banläggningen var kriminell", Capulla oli 4 rastia maaliin muilla vain 3 ! Yli 100 m pitempi matka joten AOK oli ennen maalissa ja joukkuetoverit olivat jo hieman pettyneinä vastassa. En voinnut ymmärtää miten hän ehti ennen minua lopussa maaliin kunnes tarkistin hajonnat reittihärvelistä!

http://svorienteering.fi/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=33&kieli=

Olin kuitenkin sitä mieltä että olin laskenut oikein että Pronssi oli meidän ! Ja helpotus oli suuri kuin Vesa tuli tulostaululta iso virnistys naamassa ja kertoi että olimme voittaneet pronsisen mitallin !

tulokset

http://svorienteering.fi/se/resultat-a-mellantidernaidm10

Pientä masista pukkaa

Maraton meni sivu suun ja lenkkeily jäänyt muutenkin. Jalat eivät nyt kerta kaikkiaan suostu enää yhteistyöhön. Joku voisi luulla että kyseessä on vanhuus, mutta eiköhän yksiselitteinen syy ole laiskuus. Jumppa ja venyttely on tullut laiminlyötyä kotvasen liian pitkään. Ehkä kohta v******a tarpeeksi, että asialle tulee tehtyä jotakin. Se päivä on lähempänä kuin koskaan.
"Futisvalmentajauraa" on jäljellä noin kuukausi, jonka jälkeen olisi taas aikaa omalle liikunnallekin. Tosin uusia kuvioita on vireillä, mutta toteutuessaan ne olisivat vain eduksi henkilökohtaiselle kunnolle.
Kuten sanottu, jää Espoon maraton tällä kertaa väliin. Seuraava voimainponnistus numero rinnassa onkin sitten legendaarinen X-kaato -kisa Fjärdelagetin oman Ilkka Lipsasen kanssa, joka hyräilee nimikkobiisiään "Seikkailija" suihkussa, autoa ajaessaan sekä myös paskalla ollessaan. Enkä nyt puhu Backmanin Dannysta.

Koska tuo joukkueen vanhin ei tänne(kään) hirveästi raportoi tekemisiään, on nekin vasikoitava jonkun muun: Tour de Helsinki, 140 km, 5 tuntia 5 minuuttia kevyesti. http://picasaweb.google.fi/maehwoe/TdH2010Velskola#5513464717298255970

Kauden paras kisa

E Gamesin lauantain keskimatka oli Capun kauden paras kisasuoritus.

H40 4,5 km ja 37 min, vaikka maasto oli tykkimaastoa niin harvoin enää päsee alle 9 min km vauhtia. Eka kisa syysflunssan jälkeen, ja kisan jälkeen sunnuntai - perjantai kisat ja treenit jäi väliin jatkuneen flunssan takia ( mutta kyllä kannatti juosta lauantaina :) )

Fjärdet voisivat hieman aktivoitua ja tulla NÅIDMiin, Rupu näyttää saavan joukkueen H 21 viestiin !!!



Tulokset

http://www.kokkens.fi/kilpailut/2010/egames/tulos1.htm



ja härveli

http://espoonsuunta.fi/reitti/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=24&kieli=

Nuju Jukola 2010 Capun silmin

Capu kävi nuorison kanssa Nujussa, kiva kisa, 7 nopeata osuutta,

radat voi bongata, http://www.jukola.com/jukola/kartat/reittiharveli/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=27&kieli==

2 & 3 joukkueet juoksi hyvin, uudet seuraennätykset. NUJU Fjärde kin olisi ollut mahdollinen jos (melkein) kaikki nuorisosarjakilpailu junnut olisivat lähteneet mukaan.

Ensi vuonna joukkueiden kasaaminen on entistä haastavampi koska joukkueissa pitää olla tietty määrä eri ikäsiä tyttöjä ja poikia. Tänä vuonna oli ylimääräisiä H 12 ja D 18. Puutetta oli (D12)D14-16 koska samanaikaisesti oli futismatseja ja sairastelua.

Ensi vuonna on paljon H 18 poikia, mutta ne voivatkin hyvin siirtyä juoksemaan oikeaan Jukolaan. Puutetta on vanhimissa tytöissä.

Viikkoraporttia

FSOM:n kultajuhlien jälkeen on ollut taas hiljaista liikuntarintamalla. Tai miten sen nyt ottaa. Ajattelin tuon futisvalmennuspestin päättymisen kunniaksi maksimoida "kurjuuden". Eli lupauduin kaveriksi natiaisten jalkapallokouluun ohjaajaksi. Ja sitä muotoa meni ainoa futisvapaailta viikossa. Joten Hectoria mukaillen voin nyt todeta: Maanantai ei mittää, tiistai ei mittää, keskiviikko torstai ei mittää, perjantai ei mittää... paitsi futista. Mutta kuten todettu, pesti loppuu lokakuussa. Voipi tietysti olla, että jotain muuta tulee tilalle.
Totuuden nimessä on kuitenkin todettava, että Affenanmaan kivikkojen jäljiltä ovat nilkatkin melko huonossa hapessa. Ja jos tehokkaasti suunnittelee työ- ym matkat, saahan sitä liikuntaa. Ei ehkä riittävästi kunnon parantamiseen, mutta pysyypä mieli virkeänä.
Maanantai: kentän laidalla
Tiistai: kentän laidalla
Keskiviikko: hölkyn kölkyn Jorvista kotiin 40 min.
Torstai: hölkyn kölkyn Lagstadista kotiin 75 min.
Perjantai: kentän laidalla
Lauantai: rastien vientiä ja hakua Porkkalassa yht 80 min.
Sunnuntai: pyöräilyä jalkapuolityttären kanssa 130 min.
Näin se homma etenee.

Salpa Jukola

20 vuotisjuhlien juhlatunnelmissa selvisi vihdoinkin fjärden ensi vuoden juoksujärjestys. Pienen venyyttelemisen jälkeen Capu ja Antta jakoivat jäljellä olevat osuudet.

Fjärde goes Salpa 2011 seuraavalla kokoonpanolla, (mikäli ei capu taas sairastu, prkle)

Harry
Danny
Petri
Pära
Capu
Antta
Mikki

Pata kattilaa soimaa...

Mutta täytyy kyllä sanoa, että kyllä suunnistajilla, suurella osalla ainakin, olisi paljon tekemistä juoksutekniikan kanssa. Korutonta on kuvien kertoma: http://picasaweb.google.fi/104755420440171059231/FSOM2010Sprint#
Pylly roikkuu, vatsalihakset eivät jaksa nostaa jalkoja, jalkaterät Aku Ankka-asennossa ym. Parhaat erottuvat tälläkin tavalla, vaikkei kasvoja tunnistaisikaan.

FSOM H45-viesti, I-osuus

Lauantain "amerikkalaisten" jälkeen ansaitsin aloitusosuuden ykkösjoukkueessa. Hyvää treeniä ennen ensi vuoden Jukolan aloitusta. Varsinkin kun järjestäjät olivat tyytyneet kahteen lähtöön ja joukkueita oli useampi kymmenen viivalla kummassakin lähdössä. Koukkupolvet olivat saaneet takarivin paikat, joten kovin moni ei edes mennyt ohi ennen K:ta.

K-1: varmistellen latu-uraa pitkin. Muut leimasivat muutamaa sekuntia ennen kuitenkin.
1-2: latu-uran ylämäki ja muiden selät edessä korvasivat liikaa keltaista nestettä päässä maitohapoilla, joten tarkkuus puuttui alamäkeen lähdettäessä. Selät vetivät puoleensa ja rastilla olikin väärä koodi. Paikallistaminen sujui kuitenkin melko nopeasti, mutta välimaasto omalle rastille oli "rikkonainen", joten pari minuuttia tuli extraa.
2-3: Latu-uran jälkeen olikin neljän porukka (Falken, Brahe, AOK ja minä) kasassa ja vauhtikin melko sama. Tyydyin peesailemaan (Jarin ja Tumpin ohjeet takaraivossa) rastille.
3-4: mukava jälleennäkeminen punkkinotkon kanssa, onneksi lyhyen kaavan mukaan. Peesailu jatkui.
4-5: jonossa tsekkaillen
5-6: muut painuivat linjan alle, itse hain tukevampaa pohjaa jaloille, olimme kuitenkin samaan aikaan isolla polulla. J. Alden juoksuvoimaisimpana veti porukkaa, itse tsekkailin tilannetta kakkosena. Pamit katosivat ennen linjalle tuloa, ilmeisesti hämääntyivät, koska se polku, jota juoksimme, ei ollut kartalla. Johan Bäckman paljasti vielä rastin paikan, joten ennakolta vaikealta vaikuttanut rasti löytyi hyvin.
6-7: näkyvyyttä oli, joten katse ja suunta kohti mastoa. Alden meni hieman alempana ja maston jälkeen reitit kohtasivat jälleen. Btw tässä oli radan toinen ja viimeinen hajonta. Muut rastit alempana rinteessä, eli meillä taisi olla helpoin.
7-8: Alden lähti liikaa vasemmalle, itse kivikkojen yli ja hitaassa rinteessä suoraan rastille.
8-9: vihreä rinne pelotti, joten valitsin kierron kuviorajaa pitkin. Se kuitenkin hävisi melko pian ja koska suuntakin heitti, tuli 20 sekuntia koukkua.
9-10: ylämäki oli karistanut luulot juoksuvoimasta, joten päätin ottaa varman päälle ja kiertää purua pitkin. Silloin ei kehtaisi kävellä. Loppupään rastilla olikin muuta porukkaa, joten lippu löytyi helposti. Ja yllätykseksi myös Raseborgin kakkosen Uffe H oli jostain syystä edellä.
10-11: Uffen selkää kiinni ajamaan purua pitkin. Hänpä kuitenkin lähti jo ennen korkeinta paikkaa pois polulta joten ajattelin menevän toiselle rastille. Lasketellessani rastille meni höyryveturi Aldenkin taas ohi.
11-12: Aldenin ja muiden perässä kohti viimeistä.
12-vaihto: yllättävän vähan jäin "loppukirissä". Vaihtoon kolmantena vajaa viisi minuuttia Ronten perässä.

FSOM 2010 långdistans H45

Johtuikohan helteisestä säästä vai laiskuudesta, mutta jäi tuo normaali lähtöön hölkällä-lämmittely tällä kertaa tekemättä. Taisivat kaikki muutkin, ainakin ne jotka itse näin, kävellä lähtöön.

S-1: pelin henki selvisi heti mäen päällä, kivikot on syytä kiertää. Muuten lippu löytyi sieltä mistä pitikin.
1-2: sen verran oli epätasainen pohja, että oikean tievalinta tuntui oikealta ratkaisulta. Suunnistamisen vähyys näkyi rastinoton ruosteisuutena. 15 sek.
2-3: liika ahneus kostautui hakkuulla ja tiheikössä. Olisi pitänyt mennä kiltisti tielle saakka mäen reunaa. 30 sek.
3-4: 2 minuuttia eteen lähtenyt Otto v F. kiinni. Ruostetta edelleen, ryntäys heti ensimmäisille jyrkänteille ja 15 sek takkiin.
4-5: paras sijoitus rastiväliajoissa. Helppoahan se peesaaminen lyhyellä välillä on kun tulee 30 metriä perässä ja paikkaa edellä menevän kierrot.
5-6: Santtu (4 minuuttia) ja Otto v edelleen näköetäisyydellä. Kiinnikelausta vaikka kivet ja kuopat hidastavatkin. Polun mutkasta lähdettäessä unohtuu kompassi ja kun kaverit pysähtyvät uskon olevamme liikaa vasemmalla. Tsekkaus oikealla aiheuttaa parin minuutin pummin.
6-7: pummi ahdistaa jaloissakin eikä tiekään lisää könyämiseen vauhtia. Turha siksakki hakkuun kierrossa on vain väsymystä. Lippu löytyy hyvin.
7-8: yritys on kova löytää tarpeeksi helppoa juoksualustaa, mutta vanhan pellonpohjan 20 senttiä korkea heinäkin tuntuu liian raskaalta. Joten lopun valinta on helppo, tietä ympäri ja säkällä joku rastilta tuleva paljastaa paikan mistä mennä tiheikköön. Ja niin Santtu tekeekin.
8-9: uutta intoa hölkyttelyynkin, väliaikarasti oli näkyvästi esillä
9-10: hieman riskillä Santun selkää kiinni ajamaan, mutta tulihan Otto v backuppina takana. Onneksi rinteen muodot tekivät rastinoton helpoksi ja pääsin leimaamaan ensimmäisenä.
10-11: mäki alas, jonka jälkeen 300 metriä punkkiparatiisia. Kai joku juoksikin läpi, useimmat eivät edes yrittäneet. Mäen päällä itselleni hämmennystä aiheutti se, että kartan mukaan piti olla aivan tasaista kunnes noustiin rastirinteeseen, mutta ilmeisesti ruotsalaistyylinen kartanpiirto ei sellaista ollut todennut tarpeelliseksi. Tumppi R tuli siinä pysähdellessä kiinni. Näin kuitenkin ensimmäisenä kyyristyvät kanssakilpailijat ja leimasin ensin. Tulipa siihen Jan D:kin leimaamaan, tosin koodia tarkastamatta...
11-12: ajatus oli kiertää syherö jommalta kummalta puoleltä laduille mennessä, mutta kaikki muut painoivat suoraan, joten minäkin perään.
12-maali: tossu liikahti sen verran hitaasti, että Otto v jätti loppukirissä 20 sekuntia. Jopa jalkapuoli Antta oli nopeampi. Tosin metsässähän ne aikaerot pitää tehdä.
Lopputulemana 13 sija ja 12 minuuttia tappiota "yllätysvoittajaan" T. Nyholmiin. Tyhmän pään piikkiin nelisen minuuttia, loput pään alapuolisista osista.

FSOM 2010 prologi 1.0

Jep, järjestys ei nyt ihan ole täydellinen, mutta eipä tuolla liene väliä. Jos nämä jutut nyt oikeasti kiinnostaisivat, niin ihan kuin porokin on parasta paikan päällä, niin myös nämäkin ovat parasta livenä.
Wiklöf-areenan katsomossa tuli juteltua yhden sun toisenkin kanssa asiasta sun toisesta. Onhan kisaväli nykyään melko pitkä itse kullakin. Todettiin siinä myös se fakta, että sprinttisuunnistus on suunnistuksen syöpä. Itse jo lupasin, että saatan harkita sprinttikisan juoksua, jos vuonna 2012 FSOM:ssä on sarja H50. Tenhola-city kisapaikkana kun ei yhteensattumien johdosta olisi hassumpi. Kisat siinä sitten loppuivat ja ajatus oli lähteä kaupungille venyttelemään jalat kisakuntoon kun Capu sanoi lähtevänsä testaaman kisaradan. Ja koska Heikki F:n avulla olin saanut kisakartankin, lähdin mukaan. Hotellin ulkopuolella olikin sitten jo isompi porukka, eli kaikki paikalla olevat Fjärdelagetin edustajat miinus Antta ja Lasse plus Jari L. Ymmärsin kyllä jo lähtöpaikalla, että kevyeksi aiotusta iltahölkästä ei tällä kertaa tulisi mitään. Viime hetken kertaus poikain kisa-ajoista ja kello käyntiin. PUF ja Jaska pitivät vauhtia ja minä sekä Capu yrittivät pysyä näköetäisyydellä. Onneksi rasteilla sai hieman huilia eri reitinvalintojen testausten takia.

Pari "mielenkiintoista" kommenttia:
Lähtö-1: tie oikealta ehdottomasti nopeampi, rinteessä kiviä
1-2: oma siksakkini hitain vaihtoehto, joko oikea kierto tai jos vasemmalta, niin heti vihreän kärkjen jälkeen suora linja rastille
2-3: rasti kannatti bongata ennen lähtöön menoa
3-4: ei valintoja
4-5: Kun me olimme matkalla, oli rastit jo otettu pois. Meillä testiporukka tuli samaan aikaan tonteille, joten rastin tarkka paikka ratkaisi valinnan sekunnilla puoleen tai toiseen.
5-6: taloa nuollen olisi ollut pari sekuntia nopeampi.
6-7: tällä välillä kisoissa taisi olla eniten valintoja, me menimme kaikki samaa, omasta mielestämme paras spekulaatioidenkin jälkeen.
7-8: ilmeisesti kisojen suurimmat pummit tehtiin tällä rastilla
8-9: PUF meni rinnettä pitkin, muut alakautta tietä pitkin. Odottelimme vajaan minuutin.
9-10: tievalinta näytti etukäteen parhaalta. Rastilta alasmeno kuitenkin hidasti hieman, mutta seitsemän käyrän nousu tiellä jäi täysin huomaamatta (ennen kuin oli liian myöhäistä). Juoksuvoimaiselle varmaan kuitenkin paras. Mikaelin hylsy tuli muuten tällä rastilla, hyppäsi rastin viereisen noin puolen metrin muurin yli leimaamaan mennessään.
10-11: oma valintani testi siitä, kuinka paljon hitaampi se oli. Vaikka olisin mennyt ilman paria ylimääräistä pysähdystä ja metriä, ei puolen minuutin tappio olisi kovin paljon kaventunut.
11-12: tiekierto suurin piirtein samoihin suoraan menon kanssa
12-13: jäähalli oikealta kiertäen viitisen sekuntia nopeampi
13-14: leimaus heti alamäen jälkeen pisti "jarrut" koville
14-maali: itse kisassa näki hyvin suunnistajien juoksutaidon, onneksi itse sai ottaa loppukirin rauhassa

FSOM Epilog part 0,1

Guldmedaljen festas i gott sällskap, paita auki,.

Paluuta arkeen

20-vuotisjuhlat olivat ja menivät. Raporttia on varmaan tulossa toivottavasti paristakin suunnasta. Niin täältäkin, kunhan saan karttoihin reitit piirrettyä ja skannattua ne. Tuloksia ja reittejä on tosin tarjolla jo tuolla järjestäjien sivulla: http://www.idrott.aland.fi/orientering/fsom.php

Åland Åland Åland

Ensimmäinen kisapäivä takana, fjärde ei vielä ole virallisesti avannut kisoja mutta suuri osa kävikuitenkin jogittamassa miesten radan hyvällä ajalla kilpaulun jälkeeen,

Onneksi ei kaikilla ole GPS-reppua kisoissa

http://www.youtube.com/watch?v=Y-SwdKv_sFg

(eipä tuo näköjään suostu linkittämään noita linkkejä vieläkään oikein)

Viimeistelyä Affenanmaalle

Eli fillarilla Kalajärvelle, missä nappikset jalkaan ja metsään. Reittiä ja aikoja löytyy täältä:
http://www.espoonakilles.fi/RouteGadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=72&kieli=fi
Ja päivän hyvä työkin tuli tehtyä, kun autoin kansanedustajaa löytämään eksyneet lapsensa. Olivat kyllä sen verran hyvin "kartalla", että olisivat löytäneet ilman apuanikin koululle takaisin.
Pyöräily takaisin kotiin alkoi jo tuntua reisissä, mutta ensi viikonhan voi jo herkistellä.

FSOM 2010 Prolog 0.1

FSOM kartan ca 5 år nyare version än I/IV s budkavlelopp 1980. Några nya hyggen och en väg har kommit till,vi får se vad som ändrats sedan dess den 14-15.8 2010. Capu har på ett träningläger sprungit Natt träning nära tävlingsterrängen och kompass i högra hörnet men banorna nuförtiden är så korta att dit kommer vi knappast.

Pari viikkoa kauden pääkisaan

Ainoa se ei nyt tänä vuonna olekaan, onhan tässä jo käyty Raseborgin kansallisissa ja Jukolassakin. Valmistautuminen on mennyt hyvin. Suunnistajassa olen lukenut Antti Harjun juttuja suurkisoihin valmistautumisesta. Juoksulenkille ovat nilkat antaneet luvan mennä pari kertaa viikossa. Ja yli tunnin lenkit pyörän selässä, niitäkin pari viikossa. Maasto- ja metsätuntumaa on pitänyt yllä golf-pallojen etsintä, milloin soilta milloin pusikoista.
Mutta oleellista on, kuten Harjukin toteaa, että itseluottamus on kunnossa. Ja sehän on kunnossa kun tietää, että kaikki voitava on tehty parhaalla mahdollisella tavalla. Oma suoritus tulee olemaan kauden paras. Jos sillä ei sitten kuitenkaan voita, en itse voi sille mitään. Joku on vaan sillä kertaa parempi.

"Loppukevennyksenä" yksi paikka, missä golfpalloja etsittiin männä viikolla. 25 vuotta sitten oli näemmä ainakin yksi rasti hukassa.

FSOM 1990 "eftersnack"

Favoriter i repris:

FSOM 90 part 3

Söndagen var en festdag för oss alla, eftersom FJÄRDELAGET tog sina första steg, och genast på toppen. Klädseln var festklädsel dagen till ära, den var lite tung att springa i speciellt minns jag slyområdet efter femte kontrollen där jag försökte hänga med något annat lag.
PUF, Mikki och Harry hade börjat bra och jag hade bara att springa i mål på en utmärkt 10 placering av 25 startande lag, Lite efter i tidtabellen blev vi då jag fick flugan först 100 m efter start av Harry på väg in i växling. Samstarten var tidigt så alla skulle hinna till båten.

Sällan har jag blivit så väl i mottagen i målet som då när hela övriga laget väntade med famnen full av lokala chipspåsar.

FSOM 90 part 2

Långdistansen gick i Ödkarby, I/IV och Capu sprang B klassen för att spara sig till söndagens HUVUDPUNKT för resan. I/IV visade var skåpet ska stå och Capu sprang helt ok, Fast Antti L 2 minuter vid 9 an som vi båda bommade, jag mera ,

Resultat

1) I/IV 57.xx

2) N:N

3) A. Lindahl 1.01.43

4) Capu 1.01.55

FSOM 90 part 1

"Sprinten" eller kortdistansen sprangs i Finström på bifogad karta, inget speciellt med tävlingen, men vi var över 75 anmälda så jag fick vänta på återbud och springa på Peter Ivars namn när han blev borta. Om jag minns rätt var jag inte sämst av fjärde,...

Friidrottssäsongen färdig

Banloppen är löpta för i år. Skörd 3 st C-klassresultat, DM-6 i terräng, DM-5 på 10000, brons på hinder och silver på 5000. Samma karlar springer i NÅID som för 10 år sedan, men inga mer från 20 år sedan...

Insatsen består av 250 timmar träning sedan början av augusti 2009, fördelat på 2000 km löpning och 1000 km skidåkning. Bästa veckorna blev det faktiskt över 100 km. Hälproblemen från föregående år börjar vara förbi, tack vare aktiv rehabilitering.

Med sånhärn träning kan man ju inte vänta sig annat än C-klassresultat, men motivationen räcker inte till mera. Troligtvis skulle jag dessutom springa sönder fötterna. Fast så mycket borde det tränas att DM-hinder går att genomföra. Tänker nämligen inte löpa någon maraton så länge jag klarar av hindren!

Juniorerna har gjort bra ifrån sig, och behöver mera träningsråd. Det finns alltså orsak att satsa på coaching i framtiden. Nu ska benen få semester.

Tuttuja bongaamaan

Fjärdelagetillakin pari edustajaa mukana:

http://www.nic.fi/~kkv/jukolat_fi.pdf

112 km

Aikaa yhteensä taukoineen meni noin 5 tuntia. Tehokasta poljentaa 4 h 25 min.
Kaikennäköistä ehdittiin bongata:
- Frimanit eivät kotona
- Evitskogissa rekkari 38
- Virkkala-Karjaa väli kello 16.30 aikoihin on melko liikennöity
- Kantasella hieno hirsimökki työn alla
- Faces Pohjassa

Maantiepyörä on maantiepyörä ja maastopyörä on.....

Jo perinteeksi muodostuneelle taukopaikalle tullaan kevyesti jarrutellen.

Ka-vauhti 26,15 ja maksimi 58,96 km/h.

Elämässä täytyy tehdä valintoja

Kuin myös valmentajien arvokisoihin ja joukkueisiin. Ja taas on se aika vuodesta kun rannallejääneet ruikuttavat, ainakin suunnistuksessa. Eipä siitä sen enempää, mutta en kyllä mitenkään jaksa uskoa, että kukaan valmentaja tahallaan valitsisi omasta mielestään huonoa joukkuetta. Toki valintoihin vaikuttaa useampi seikka, aina pärstäkertoimesta lähtien, mutta uskon, että jokainen valmentaja haluaa joukkueensa pärjäävän parhaalla mahdollisella tavalla. Ja sitä paitsi, parhaat valitaan aina, rajatapauksistahan kiistat syntyvät.
Vinkiksi rannalle jääneille, kysy itseltäsi, oletko tehnyt kaikkesi päästäksesi joukkueeseen ja pärjätäksesi kisoissa? Jos et, niin kisoja järjestetään joka vuosi, eli uuteen nousuun. Jos taas olet, niin muut olivat vaan parempia.
Kannattaa muuten lukea Antti Harjun raportti KR:n Tiomilaan valmistautumisesta Suunnistajasta. Siinä on malliesimerkki myös paljon puhutusta "henkisestä treenauksesta". Ei tarvitse lukea mitään mantroja, riittää kun tietää tehneensä valmistautumisen parhaalla mahdollisella tavalla ja luottaa itseensä.
Ja loppuun tietysti juttu omista valinnoista viikolla 28:
Maanantai: fillarilla töihin ja töistä 30+60 min
Tiistai: aamugolfia ja illalla 35 min hellehölkkää
Keskiviikko: akilles niin pirun kipeä, että Ovanmalmin suunnistus vaihtui olueen
Torstai: aamugolfia ja nurtsin leikkausta ja sippaaminen helteessä
Perjantai: hölkyn kölkyn 60 min
Lauantai: pyöräillen 120 min
Sunnuntai: rullaluistellen 90 min
Ja tästä kohti uusia valintoja.

Valkeakoskella "moniurheilemassa"

Lauantaina 10. heinäkuuta lenkkeiltiin Pasosen pojan kanssa seuraavasti:
- suunnistus 18 min

- pyöräily 17 min
- juoksu 11 min
- uimapatjakelluntaa (packrafting) 17 min (sis. täyttö ja tyhjennysajat)
- sprinttisuunnistus 15 min

- melonta 53 min

- pyöräily 5 min
- köysilaskeutuminen + uintia 4 min
- pyöräilyä 74 min
- suunnistus 38 min

- pyöräily 65 min

Yhteensä 5:16:56
Sillä ajalla "kunniakas" 7. sija. Ykkösjoukkueen pojat (Vesa ja Jani) olivat myös mukana. Heiltä tuli turpaan parikymmentä minuuttia ja voittajilta n 35 minuuttia. Mutta 19 jengiä jäi kuitenkin taakse. Pummeja tuli eri osuuksilla 5-6 minuuttia, mutta Förstalagetille ehkä enemmänkin, sillä viimeiseen suunnistukseen lähdettiin vain pari minuuttia perään.
Tästä jatketaan kohti uusia seikkailuja ja muitakin liikuntatapahtumia.
Lisää kisasta, tuloksia ja kuvia mm, täältä:
http://hiiltomiehet.com/index.php?menuId=1&lang=fi

Sälen 3 päivä

3 kilpailupäivä alkoi ratamestarin erikoisella, lähtö oli melkein ykkösen vieressä sähkölinjalla eli piti melkein palata lähtösuuntaan k pisteeltä. Capu menu jekkuun ja lähti 180 astetta värään suuntaan, ( kuten suuri osa muistakin emoseuran H40-H45 juoksijoista) tulosten perusteella moni paikallinenkin meni jekkuun. Suolla sain itseni kiinni kuin huomasin että sähkölinja on vasemmalla puolella,, muuten kisa oli tekinen ja kiva vaikkakin käyräkuvaus oli hieman outo.

Fjäll OL /pitkämatka

Capukin pääsi pummaamaan , enpä ole pummannut näin paljon vuosiin olin ihan hukassa 4 rastin tuntumassa, mitään ei stemmannut ja tiesin että rasti on lähistöllä mutta missä. 15 min.

Kesäleireilyä

Capu kävi p 2010 kanssa Sälenin kesäleirillä. Ohjelmassa paljon harjoutuksia sekä 3 kilpailua.





1 päivä rinnesprinttisuunnistusta,

Liian rentoa chillailua

Eipä voi yhtyä Stenhård Ankaren sanoihin treeneistä. Siis parin viime viikon. Liikunta on koostunut lähinnä työleirillä ruohonleikkurin perässä kävelystä ja huussin maalaamisesta. Toki grillin ja ruokapöydän välillä on tullut kilsoja kiitettävästi. Sen todistaa vaakakin, mutta ilman s:ää.
Mutta se kaikki on nyt historiaa ja uusi elämä alkaa tänään! Pieni porkkana, vai onkohan tuo suuri keppi, on siinä, että syyskuun puolessa välissä pitäisi taas juosta kotikaupungin Rantamaraton. Viime vuodelta jäi sen verran huonot muistot treenamatta "maratonille osallistumisesta", että eiköhän niitä kilsoja hankita kesän aikana ihan lenkkipoluillakin. Nähtäväksi jää, tänään illalla nyt ainakin mennään.

PS. 20-vuotisjuhlat lähestyvät, täytyykin kaivaa "viestikapula" esille

kohtalaisen monipuolisen rentoa treeniä

Jussit juhlittu ja grilli käynyt kuumana useampana iltana. Treeniäkin joka väliin; Juhannuksena Arjan kanssa fillarilla ja fillarilla ja meloen, muutamia tunteja kerrallaan. Puuppolasta Vuokattiin jossa ollaan oltu muutama päivä. Vaaraa on vallattu sekä jalan, että fillarilla. Vuokatin aatelin reitit koluttu ja niitäkin kisoja seurattu fillarilla ja jalan. Aika tiukassa kunnossa ainakin Lari. Polvi tuntuu aika hyvältä tällä hetkellä, juoksemaan pystyy lähes normaalisti. Reilu viikko ja päästään Harryn kanssa "irti" Hiiltomiesten Adventuressa. Jee! Jukolan seitsämännelle (taimitensenyt kirjoitetaankaan) osuudelle valmistautuminen on alkanut! Fjärden Teema heinäkuulle; Nyt on aikaa nyt isketään lenkkiä muutenkin kuin haarukalla!
VIIIV

FÖRSTÄRKNING TILL 4-Laget

Jukola är förbi för i år och kommande Jukolan är inte löpta ännu, för min del gick inte årets etapp så hävt, men jag kommer igen och gör så bra jag förmår nästa år igen.

Det har talats om förstärkninger och givetvis skall 4-laget förstärkas! Vi skall fortsätta träna då vi hinner och tar in junnon om dom behöver plats i något lag, andra endast i nödfall!

År 2025 då Jukola löps vem vet var? Så kommer förhoppningsvis unga herr Backman att försöka kvala in i det legendariska 4-laget, om han får plats får tiden visa.
Unga Herr Backman har i skrivande stund inte så många timmar på sin nacke och han har häller inte hunnit bomma så många kontroller i sitt liv och för att undvika likadanna fel som far hans ibland i förvirringen gör så har jag redan nu inlett lätt kartträning lite nu som då när han är vaken (Han har åtminstone lärt sig betydelsen av höjder och punkthöjder).
Unga herr Backman såg dagens ljus 24.6 2010 kl:08:20, han är mycket slankare än sin far och lite kortare också.

Jukola 2010 Capun silmin

Jukola valmistautuminen alkoi jo heti treenivuoden alussa marraskuussa. Tämä treevuosi oli hieman edellisvuotta parempi, lähinnä hyvän hiihtotalven ansiota, mutta kuten aina( viimeiset 15 vuotta) ennenkin huhti-kesäkuussa treenimäärät ja kerrat putoavat, fudiksen, Din grejn US kisojen ja kaiken muun pakollisen takia.

Jukolaviikko alkoi maanataina toteamuksella että edellinen viikko oli kuitenkin ihan puoliOK koska olin ehtinyt sekä OKM että Aavarannan länkkäreille juoksemaan seiskan radan, sekä vielä harvinaista herkkua eli ihan tavallinen juoksulenkki.
Maanantaina piti kuitenkin treenata vähän voimaa jotta jaksaisi kaikki Jukolan ylämäet.
Tiistaina, Cup 7 ja hyvältä näyttää edelleen, Capu ehtii 20 kertaa kartalle ennen Jukolaa.
Keskiviikkona lepoa ja jotain junnujen kuskaamista.
Torstaina länkkärit ja hieman huolestunut olo, voimaharjoitus tuntui edelleen jaloissa ja meno oli nihkeää,
Perjantaina töissä tuntui väsyneeltä ja iltapäivällä alkoi ihan flunssan ensioireet.
Lauantaina 4 ylös ja pakkaamaan Zache Oolantiin ja toteaminen että 24 h kuluttua on jukola. jees jos olo ei pahene niin nelososuus sujuu hienosti.
5. nukkumaan ja 10. kauppaan, olo jo aika vilustunut.

Klo 11 kuumemittari esiin, ou shit !!!!

Eikun Harry ja Jone kiinni; sorry jätkät Jukola jää seuraavaan kertaan,...

Venlat seurasin hienosti telkarista ja netistä lämmityskeikkana ennen varsinaista koitosta.

Jukola meni telkkarista ihmetellen 3 osuteen asti, aamulla herättyäni sitten ihmettilin miksi vain Halden on käynyt väliaikarastilla ja missä fjärdet luuraa,

Loppujen lopuksi Fjärde veti ihan hyvin Capu on tyytyväinen suoritukseen,

Ensi vuonna Capu juoksee osuuden joka jää Antan valittua omansa.

Till Åland

Tuli sitten ilmoittauduttua FSOM:nkin. Capuhan lupasi järjestää siellä 20-vuotisjuhlat...
Sen verran on toivottavasti vettä virrannut Lemströmin kanavassa, että alla kuvatunlaiset pummit olisivat vain historiaa.


btw osuudet 2011 Vehkalahdella ovat tätä kirjoittaessa seuraavat:
1. harry
2. danny
3. nn
4. pära
5. nn
6. nn
7. mikki

Pari ajatusta Kytäjältä

Lähinnä emoseuran joukkueiden suorituksista.

Vaikka Venlojen viestiä ei hirveästi tullut seurattua, niin totesin kuitenkin joka joukkueen sijoittuneen paremmin kuin lähtönumeronsa. Hienoa kehitystä. Ja mikä positiivisinta, alle kaksikymppisiä juoksijoita niin paljon, että päät kolkkasivat yhteen.
Jukolassakin näkyi paljon uusia naamoja. Jonelta ymmärsin, että joukkueiden kokoaminenkin oli tavanomaista helpompaa, koska ensikertalaisetkin ottivat osuuden kuin osuuden vastaan hymyilemällä. Pääasia, että saa juosta. Aitoa Fjärdelaget-henkeä siis.
Fjärdelaget-henkeä tuntuu olevan myös "förstalagetilla". Joukkue on sama vuosi vuoden jälkeen ja vaihtoja tapahtuu ilmeisesti vain kun joku on omissa hautajaisissaan. Toisaalta, sehän tuntuu olevan nyt muotia, että juostaan nostalgia hengessä 20-vuotta vanhoilla joukkueilla. Mistähän ovat tuon keksineet.

All vår början bliver svår

Som startman avgör man ganska långt hur lagets tävling kommer att fortsätta, och därför är det väldigt viktigt att själv göra ett så bra lopp som möjligt. Förberedelserna var mera omfattande än många tidigare år, tack vare ett snörikt vinter blev det skidat över 1000 km och länktossorna har gått kring 1600 km sedan oktober. Benen hade precis hunnit hämta sig från DM-hinder på tisdag, så på startsträcket verkade allting lugnt.

Från start var det bara att kuta iväg och läsa början av banan, verkade småkrångligt att hålla reda på alla backar och dalsänkor. Och just så gick det redan till 1:an, skogen full med karlar och lampor och jag springer inte i den sänkan som avsikten var. Många dyrbara minuter går till bökande och sökande. Till 2:an är berget igen fullt av lampor, inget grepp om kartan utan en ny 4-5 minuters runda. Sedan lite rätlinjigare framfart tills mönstret upprepar sig vid 7:an: precis före konttrollringen slutar kartan att stämma, skogen är full med lampor, och det tar många minuter att komma rätt.

Vid det här laget har vi varit ute en timme och täten börjar närma sig växling... Nollställer situationen, tar några kontroller säkert och springer om folk vad jag hinner. Undrar varför andra lag sätter sina långsammaste att börja, köttmuren och braklet gör det omöjligt att ta sig fram. En extraminut vid 12., vid nästa mellantid är vi en halv timme efter ledarlaget.

Långsträckan till 14. går ut på att bara ta fast föregående lampa. På väg uppför berget med kontrollen kommer kartan fram ur bakfickan, en minuts runda för att säkra kontrolltagningen, och mitt i allt är köttmuren borta. Nu fart på benen, följer den redan ganska breda stigen till mellantiden och sedan bara fast föregående lampa, stämpla, kuta, stämpla, kuta till växling. Prestationen lämnar mycket att önska men placeringen är trots allt nöjaktigt 559, därifrån går det bra att lyfta.

Lampan och benen fungerade bra, så med lite skärpning klara man nog några Jukolan till. Ger över turen att välja etapp till Mika, var så god!

Kisaraporttia:

Alussa varmistellen PUF:n varoitukset tuoreessa muistissa. Hänen mukaansa pahat ykkönen ja kakkonen löytyivät kuitenkin hyvin ja kolmosella olinkin saanut kakkosjoukkueen noin minuutin ennen vaihtaneen Kihan jo kiinni. Siitä jatkoimme vuorovedolla muita ohitellen kunnes ysillä tuli eri hajonta. Matka jatkui kuitenkin joutuisasti ilman suuria kaarroksia. Pitkä väli 13-14 mietitytti lähtiessä, mutta mitään reitinvalintaa ei näkynyt, joten hyppäsin kompassin päälle tähtäimenä lampien välinen suolaakso. Hieman alkoi tossu painaa ja se alkoi näkyä ensimmäisen kerran suunnan pettäessä. Osuin kuitenkin keskelle lampea, joten paikka tuli heti selväksi. Siitä sitten noustiin ylös, jonka jälkeen itseluottamus oli nollassa ja tyydyin seurailemaan Sippolan Askoa enkä kysynyt edes koodia. Aavistelin pahinta ja rastilla totesin olleeni oikeassa. Eipä ollut kuitenkaan pitkä matka omalle, mutta minuutin verran kuitenkin taisi tulla. Reisien maitohapot alkoivat pikkuhiljaa nousta ylöspäin ja syrjäyttää pään normaalia nestettä. Turhia kaarroksia alkoi tulla entistä enemmän keskittymisen rakoillessa. Onneksi Jukolassa tuttuja riittää, joten oli helppo päätös hypätä lopun parille viimeiselle välille Laitamäen Mikan matkaan. Lopussa pääsimme vielä ihastelemaan kilpailukeskusta sen viereisen hienon "köysilaskeutumismäen" päältä.
Pummia ei siis tllut neljää minuuttia enempää ja kunnossakaan ei kovin paljon valiteltavaa ollut. Ihan tyytyväisenä voin tätäkin suoritusta muistella. Silti tuloksena itselläni kaikkien aikojen hitain kilometrivauhti Jukoloissa.
Ennen kisaa ajattelin hieman putoavani emoseuran "tärkeimmässä" Jukola-tilastossa. Mutta aloittaja-PUF:n suosiollisella avustuksella nostin kuitenkin vajaa pari sataa sijaa, joten sekin puoli meni hyvin. Lauantai-illalla olikin puhetta ko tilastosta ja sen päivittämisestä Eklundhin Harryn ja Jonen kanssa. Mutta uskoisin, että Jonella on taas hieman suurempi tilaston päivittämiseen nostettuaan 486 sijaa omalla osuudella. Liekö OK77:n all time high?

Uusi nimimerkki

on yhteensattumien johdosta I/IV. Koska olen aina aloittanut Jukolan Vehkalahdella niin myös ensi vuonna. Joukkue tällä hetkellä:
1. Harry
2. Danny
3. ?
4. Pära
5. ?
6. ?
7. ?

Täällä taitaa olla kilpailukeskus: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=16000&text=Salpa-Jukola&srs=EPSG%3A3067&y=6711112&x=529829&lang=fi

Ja pallo PUFille...

II-osuus varattu

Danni.lle!

Saadaan lähipäivinä nähdä syntyykö uusi Team Backman Venlajoukkue tai tuleeko vahvistus Jukolan joukkueeseen.
Täsmällinen tämä uusi veijari ei kuitenkaan ole (ei ole isäkään) koska joss olis niin tiedettäis jo, ja olisi muuten tuleva heimopäälikkö joutunu juoksemaan rastit läpi kiireisellä aikataululla.

Jouni Jukolassa 23h24min!

Se on siinä. Se on nyt tehty. Fjärdelagetin blogi raportoi ensimmäisenä mediana maailmassa tästä ainutlaatuisesta suorituksesta. Jouni Nurminen suoriutui Jukolan viestistä yksin. Siis juoksi kaikki osuudet erillisellä luvalla. Aikaa tuohon kului 23h24min. Maaliin tullessa kisakeskuksessa oli kuulemma aika hiljaista.. Tässä Jounin kommentteja tuosta huikeasta suorituksesta joka saa Fjärdelagetinkin kumartamaan. Jouni: Alku meni ihan odotuksien mukaan. Eka, toka ja kolmas osuus. Mutta neljännellä osuudella alkoivat hankaluudet, tai tuli siis kerralla kun jalka lipsahti kiveltä ja kaaduin iskien reiden kunnolla. Hetkeksi tuli oikein paha olo ja tuskanhiki nousi pintaan. Kunnon puujalka ja kävelyksi. Siitä sitten eteenpäin kävellen neljäs osuus loppuun samoin viides. Kuudennella osuudella rupesi pikkuhiljaa jalka helpottamaan ja seitsämännellä osuudella olo oli jo huomattavasti parempi. Maasto ei ihan olluta parasta tähän yritykseen, mutta sama kaikille... Ankkuripätkällä (suurinpiiretein siis Jounilla rastien 130-140 välissä, toim. huom) oli jopa hetken ihan juostavaa hienoa jäkäläkalliota!
Matkaa kepsin mukaan kertyi noin 80 km. Jouni paineli Jukolan läpi samoilla kengillä, paitaa tuli välillä vaihdettua. Puujalan lisäksi kroppa on kuulemma aika karmean näköinen, pientä ruhjetta ja oksanviiltoa täynnä. Tänään kuulemma Jouni ei aion käydä lenkillä, eikä EHKÄ huomenna rasteilla... Ensi vuonna Jouni aikoo juosta taas normi Juoklan, eli vain kolmannenosuuden ja ankkuripätkän.... Fjärdelaget onnittelee ja kumartaa
-mikki

Päran valinta

on neljäs.

Pallo Junnu-Dannylla, joka ilmeisesti haaveilee isona olevansa heimopäällikkö. No, Capuun on vielä matkaa.

Ajatukset kohti Vehkalahtea

Tulosten perusteella voi todeta, että: Ei huono! Kiitokset stuntman-Bisselle, joka taisi jonain hetkenä luvata tarjota saamastaan kunnianosoituksesta muulle joukkueelle bisset. Jäämme odottamaan...
Mutta koska seuraava kisa on aina se tärkein, on taas aika ruveta muodostamaan ensi vuoden juoksujärjestystä. Pelin säännöt lienevät samat kuin ennen.
Valintajärjestys allaolevan mukaan lienee: Pära, Danni, Harry, Puf, Mika, Antta, Capu
383 547 OK77 4 FIN 13:28:24
1 Petri Tötterman 1:52:09 557.
2 Harry Sainio 1:56:23 374. 3:48:33 381.
3 Daniel Backman 2:10:31 509. 5:59:04 400.
4 Anders Westerlund 1:30:11 511. 7:29:16 414.
5 Per Friman 2:11:56 1140. 9:41:13 535.
6 Mika Pasonen 1:36:06 210. 11:17:19 438.
7 Jan Biström 2:11:05 183. 13:28:24 383

It is allover now for 2010 JUKOLA

Nyt 56 km ja vajaan 3 tunnin loppuverryttelyn jälkeen voidaan Harryn kanssa todeta, että on se vaan niin kivaa, että huomenna voi taas treenata normaalisti tämän Jukolan juhlatapahtuman jälkeen. Ehkä vetoja radalla, jotta jalka nousee kevyemmin ensi Jukolassa... Syvällisemmät kommentit myöhemmin, muuta näin alkuun Harry: rutiinia on jo sen verran, että tajuaa telttaan osuuden jälkeen mennessä, että jaloilla on makuupussissa ahdasta. Parempi potkaista kramppiteltan kattoon kuin kaveria kuulaan... Toinen osuus oli Miesten osuus. 6 osuudella aurinkon jo paistaessa ei myöskään saanut mitään ilmaiseksi, pummeja siellä, pummeja täällä ja otteen herpaantuminen pitkällä välillä. Mutta sitähän se on. Jukola. Suuria tunteita ja muistoja kiikkustuoliin.

Jukola on Nautinto

On se vaan...
märkä metsä, hikisiä miehiä, jalka nousee ja mieletön keskittyminen, mutta kyllä harmittaa sitten jälkeenpäin kun juoksu on juostu ja se hyvä keskittyminen on pättkinnyt. Sitä ei pysty selittämällä poistaa eikä juoksua pysty uusimaan, se on niin kuin siinä.
Kaikki metsästä tulleet sanoivat että vaikeata on ja että suunistus ratkaisee itse voin tuohon listaan lisätä että jos eksyy sen verran että ei enää tiedä missä mennään niin on erittäin vaikeata löytää omaa olinpaikaa uudestaan, ja siinä menee helposti kymmenisen minuttia. Minun tapauksessä eksyminen helpotti menoa loppuradalla ja sen lisäks tämä "black out" antaa mahdollisuuden valita mieluisen etapin ensi vuoden Jukolaan.
Elikä nöyrä mieli ja kunnioitusta joukkue kavereitta kohtaan ja lisää harjoittelua ensi vuoden Jukolaan, kyllä tämävuotinen taas hauskaa ja opettava oli vaikka pummit harmittaa.

JUKOLAYÖ KOTISOHVASSA

Kotijoukot ovat valmiit, yön koitoksiin

Joukkueet Elää!

Fjärdelaget päätti sitten loppujen lopuks napata ykkösestä rimppakinttun Hakun tilalle, Bisse saa kunnian juosta viimeisen osuuden.
Joukkue on siten seuraava:
1: Puf
2: Harri S.
3: Danni
4: Antta
5: Pärä
6: Mikki
7: Bisse

Fjärde tankkaa

Juhlapäivän normitoimia: Mikki melomassa 1.30h, Danni lähdössä fillarilenkille, kuulemma kevyt 45 min, Harry ja Pära tutustui Jukolamaastoon 3 km 1h ja Antta tankkaa teltoilla untapalloon.Puf selvinnee aloitukseen, Capu kuumeessa, valitettavasti, mutta paikkaaja löytyy joko omasta joukkueesta tai sitten napataan ykkösestä joku rimppakinttu Hakun tilalle. Tunnelma tiivistyy...

Jukola; aamutoimet käynnissä

Leiri on vielä hiljainen, niin miehetkin, hetki on lähes pyhä. Kohta päästään irti..."karataanko muilta jo avauksessa vai vasta myöhemmin?" tai "paljonkohan seuraava OK n joukkue häviää meille?" "Pystyykö sen mittaamaan kellolla vai tarvitaanko siihen kalenteria?"

No ainakin tuulee

Terkut Jukolankylästä. Kaikki alkaa olla valmista. Innokkuutta löytyy ainakin liikenteenohjaajista, ovat notkeita kuin rautakanki. Telttapaikat on kyllä kartalla, mutta pelloilla ei ole kuin ruoholeikkurilla ajetut ruudukot, eli kun yksi laittaa väärin.... OK on kuulemma saanut muutaman telttapaikan, hienoa! Saadaan sittenkin aitoa Jukolatunnelmaa aikaiseksi ja tästä huolimatta Jone voi valvoa koko yön.. Fjärden pääjoukko saapuu paikalle jo tänään perjantaina, tottakai, ja koeponnistaa kahvi ja huusin sekä pikkukivet patjanalla. Keitto on jo testattu ja aika laihaksi todettu. Kaikki jätteet lajitellaan asiaan kuuluvasti, nyt tosin osa lähti tarjottimelta "tuulensuuntaan" ja tuuli kuulemma yltyy viikonlopuksi. Näillä mennään oletko valmis?

Sataa, ei sada...

Nähtäväksi jää, mitä keliä Kytäjällä tulee pitelemään. Viimeistelytreeninä kävin naapurikunnan (Nurmijärven) golfkentän väylien välittömässä läheisyydessä lyömässä palloa. Sieltä oli risut aika hyvin siivottu, mutta luulen, että Hyvinkään puolella ne on jätetty maatumaan. Onhan Nurmijärvi vielä pari päivää "pääministerikunta". Muuten on havaittavissa normimeininkiä ennen Jukolaa. Vatsa toimii taas useamman kerran päivässä, nuhaflunssan iskemisen tuntua koko ajan. Luulen kuitenkin, ettei tuo itse suoritus jänskätä, vaan lähinnä "pelottaa" putken katkeaminen. Hakunilaan saakka nyt ainakin olisi tarkoitus sinnitellä. Ja kyllä tuo Salon kaupungininsinööri Mikakin olisi kiva tiputtaa kyydistä ennen putken katkeamista. Nisulaa, Salmenkylää, Lundströmin Maraa saatikka oman seuran Jamppoja ja kaimoja ei taida pystyä haastamaan, ainakaan tällä listalla: http://www.nic.fi/~kkv/jukolat_fi.pdf
Ensi viikolla raporttia, toivottavasti kaikilta muiltakin osuuksilta.

Pärakin sitten saatiin metsään

Ja ihan hyvällä tuloksella. Haettiin Cup-7:n rastit porukalla Sorvalammen maastosta. Ihmeteltiin siinä matkalla kilpailijoiden puheita: vaikeaa, "klurig bana" ja mitä niitä juttuja oli. Paria pientä reitinvalinnallista harhaa lukuunottamatta menimme rastilta rastille suorinta tietä. Ihan kuin suunnistuksessa kuulemma pitäisikin tehdä. Rastinottoa harjoiteltiin 24 kertaa, mikä varmaan riittää Jukolassa mille osuudelle tahansa. Taktiikka tehtiin valmiiksi myös pidemmille väleille. Kaiken muun hyvän lisäksi saimme myös ehkä ratkaisevan edun muihin, sillä testasimme myös sadekelin tekniikan, taktiikan, kengät, kompassin sekä muun varustuksen. Tuli muuten jälleen kerran todistettua myös se fakta, etteivät Fjärdelagetin pojat ole sokerista tehty.
Tästä jatketaan viikonloppuna. Ajateltiin muuten mennä jo perjantaina pystyttämään huoltotelttoja ja muuta rekvisiittaa, että on sitten emoseuralaislla huipuista rupuihin hyvä olla. Sen verran kuitenkin kiusataan, että sadetanssit tanssitaan illalla, joten varautukaa mutaan kisakeskuksessa ja luikkaisiin risukkoihin. Avokalliotakin alueella kuulemma on, mutta se on vaan aika paksun kivikon, risukon ja heinikon peitossa.

4 yötä Jukolaan

Kohta päästään irti kuin sonnilauma. Vauhdilla metsään ja nöyränä pois. Maastonhan tuntee kaikki, siinä ei ole mitään yllättävää, ellei vahingossa osu johonkin hyväkulkuiseen polunpätkään tai avokalliolle...
Jalka vihoittelee, mutta siihen on omat kikat keksittynä, viimeisimpänä koitan tänään 10m teippiä..
Majoituskin järjestynee myös emoseuralle, joten sinne menemme tottakai siinä tapauksessa. Jos ei onnaa niin varasuunnitelma onnistuu kyllä, kyllä seikkailijalle aina tilaa löytyy
Tänää cuppiin pelottelemaan muita ja kehumaan itteämme, siitä lähtee Jukolaviikko liikkeelle! :)
VIIV

Jukola viimeistelyä

Viimeistelyt Jukolaa varten ovat täydessä käynnissä. Lähes kaikki on otettu huomioon. Alla muutama treeniesimerkki:
Yöunet minimointia
Seisoskelua mutapellolla sateessa
Seisokelua ja huippu-urheilijoiden vauhdin ihastelua yleisörastilla
Suunnistusta aamutuimaan sateessa
Odottelua
Sosiaalista kanssakäymistä tuttujen ja tuntemattomien kanssa
Kahvittelua
Sämpylöiden syömistä

Tämä kaikki on ollut mahdollista toteuttaa puolen viikon aikana Stadi-cupissa ja NLA-järjestelyissä. Oikeastaan mitään muuta ei ole jäänyt tekemättä kuin suunnistusharjoittelu. Mutta aina ennenkin se osuus on mennyt rutiinilla, joten ei liene syytä huoleen. Toivo tosin vielä elää, että torstaina ehtisi Länsirasteille testaamaan tuota "vauhdikasta" suunnistusta, sitähän tämän vuoden Jukolassa tarvitaankin.

Aavarannan länkkärit

Aavarannan länkkärit vaativalla teemalla oli mainio treeni Jukolaa varten, oli ryteikköä, suota ja ylämäkeä ja kauimmat rastit oli jopa vaativissa rastipisteissä. Oli kansallisen tasoinen 7 km rata. Fjärdestä oli mukana ainakin DB ja Capu. Hyvä että saatiin kaksi hyvää treeniä samalla viikolla. Tästä on hyvä jatkaa Jukolaan. Onneksi länkkäreissä voi vielä siirtyä juoksemaan pitempiä ratoja ettei saa takkiin omalta jälkikasvulta.

Ensi viikolla pitää seurata Tero Föhrin vanhaa viisautta ; viikkoa ennen Jukolaa pitää treenata rauhallisetsi alle 10 tuntia, siitä hyvä neuvo jokaselle fjärden jäsenelle.

Ohjelmassa kuitenkin Cup 7 ja Länkkärit ja JUKOLA

Capu sanoi KÄY KARTALLA...

ennen Jukolaa!

Ja tottelevainen kun olen niin otin ison askeleen ja kipusin kartalle









Kyllä tää laji on aivan mahtava, ja nauttia saa kunhan vitsii.
Ja on se totta, kävin kyllä harjoittelemassa myös tänään, OKM oli ohjelmassa ja mukava sopivan haastava rata oli tarjolla Sjundeåssa. Pääsin metsään melkein viimeisenä (kävin alkulammitys rundilla RR radalla ensin) ainoastaan Jani lähti perään, ihmetteln kyllä kovasti miten Jani on harjoitellut tänä keväänä koska hän tuli kiini vasta viidenellä rastilla?
Sitten tulikin Capun selkä vastaan ryteikössä, tässä vaiheessa yritin oikein urakalla näytää että kuulun kyllä fjäärdetin joukoon ja juoksutin Capun mäkeä ylöös väärään laaksoon. Kyllä muuten huomas että Capu on harjoitellut koska vaikka kuinka sitten yritin juosta kovaa niin kyllä hän vaan sielä vieressä roikkuin.
No sitten suraavan kerran kun Capun näin oli kun hän tuli polkua vastaan 13-14 välillä, siinä vaiheessa yritin jo ravistaa vanhaa kilpakuppania (JK) kannoilta ja onnistui sekin loppujen lopuks, mutta pelkäsin kyllä että kone hyytyy sitä ennen.
Jukolassa sitten on vain tupplasti enemmän matkaa ja vielä yöllä, hyvä puoli siinä on että hyttysillä ei ole otsalamppua.
Ei tämä OKM valitettavasti ihan feelfritt mennyt, pummia tuli kyllä noin 2min verran joten kai tässä on mentävä vielä kerran kartalle.


Pummit:
Pahin oli kai siinä Capun kassa mäkivetoa juosten 7-väli
Isoin sitten ysi rastilla.

Vajaa kaksi viikkoa Jukolaan

Ja viikonloppuna oli ensimmäistä kertaa tänä vuonna odottava fiilis. Siis että ihan odotti Jukolaa, itse juoksua että taphtumaa ylipäätään. Menihän se fiilis ohi yhtä nopeasti kun tuli, mutta positiivista kuitenkin.
Toinen positiivinen fiilis tuli lauantaina pyöräillessä Lepsämäjoentietä. Juuri ennen Rinnekotia lahnuksesta päin tullessa on pieni mäennyppylä, jossa autojakin ihan varoitetaan jyrkkyydestä liikennemerkillä. Olisiko tuo ollut pahimmillaankaan 20 %:a enempää. Pituuskin jäi alle kilometriksi ja kokonaisnousuakaan ei tullut 50 metriä enempää.
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=40000&text=Giro+di+Leps%C3%A4m%C3%A4njoki&srs=EPSG%3A3067&y=6693672&x=371353&lang=fi
Mutta pienen aavistuksen se antoi isojen poikien pyöräilyistä Girolla ja Tourilla. Kovaa hommaa, oli "eväät" mitkä tahansa.
Ajatus olisi, että edes kerran vielä kerkiäisi kartan kanssa metsään ennen Jukolaa. OKM jää kyllä väliin. Muutenhan olisi todennäköistä, että joutuisi vielä vanhoilla päivillä emoseuran ykköseen juoksemaan.

Emoseuran jukolakatsastukset

Raseborgin kisa oli myös Jukolakatsastus, huonolta näyttää seuran muille joukkueille koska näyttökriiterien mukaan laskettuna IIIV oli 5. ja Stenhård ankkare 6. sekä Capu 8. (7. yli 7km juosseista) seuran virallisessa näyttökisassa.

Viikko 21

Viikolla ei treenirintamalla tapahtunut paljon mitään, US kilpailussa olin pitkästä aikaa vain katsojana enkä edes päässyt toisessa kilpasarjassani (SKRR) metsään kun Freddy oli synttärijuhlissa. Tällä viikolla pääsin tosin ihan SKRR makuun kuin ensin juttelin 50 metsäänlähtijän kanssa lähdössä ja sen jälkeen menin itse Freddyn ja Pysenin kanssa, loppuaika oli yli tunnin mutta siinä on myös Emit etsintää mukana. RR on jännä laji!


Mutta otsikon mukaiseen treeniviikkoon.


Ma Muita kiireitä
Ti US kilpailuissa ( Huom ei Puhvettia)

Ke Lyhyt lenkki

To Muita kiireitä

Pe Lyhyt lenkki. Ylös, alas ja poikittain Tähtikalliota

La Polttopuiden tekoa 3 h

Su OK Raseborg 85 min


OK raseborgin kisoista voi kertoa että maasto oli mahtava, ja kakkosen pientä pummia lukuunottamatta oli tulossa kauden paras kisa kunnes heti seiskan jälkeen pihlahjapensas repi linssin silmästä. Siinä sitten pohdin kisan jatkoa ilman näköä poimien pihlajalehtia silmistä. Jatkoin kuitenkin matkaa ilman näköä mutta hävisin heti 2 min 8. ja 1,5 minuuttia 9. kun en huomannut kaikkia maastokohteita. 9. jälkeen sujui heti paremmin kuin rupesin käyttämään enemmän yötekniikkaa, ja totuin tilanteeseen vaikka juoksu jorpakossa oli vaikeata.


Loppurastit meni jopa hyvin, ja lopputuloskin oli ihan ok.


Jälkeenpäin pohdin tietysti että mikä on parempi, luopua kartanlukulinssistä tai pitkänäkölinsistä, ja pitäsikö Jukolaan varautua varalinsseillä. Tällä kertaa kartanluku onnistui mutta heti 3 metrin jälkeen sumeni.



Alla Junnurata

Kaivattua uhoa

Ei täältä tipu. Emoseuran keskustelupalstalla ihmetellään kovasti missä Fjärdelagetin "totuttu" uhoaminen on. Sen verran kuitenkin on suunnistusvuosia joukkueen jäsenillä takana, että jokainen tietää nöyryyden olevan avainsana lajia harrastettaessa. Faktojen tunnustaminen on toinen asia jonka jäsenistö, välillä tosin kantapäiden kautta, on saanut oppia.
Yksi fakta lienee, että Kytäjällä saattaa tulla yhdelle jos toisellekin uhoajalle "nuha". Kilpailukeskuksessa on jo nyt nostalginen retrofiilis n 10 cm:n vesipatjan ansiosta. Eikä tarvitse olla kummoinen ennustaja jos väittää, että kuivin jaloin ei lenkkareissa kisaa katsota saatika juosta. No, onneksi löytyy "ennen olleita", joilta voi sitten lainata nenäliinoja joita äiti ei muistanut pakata mukaan. Hyvä juttu kuitenkin on siinä, että suunnistustaitoa tarvitaan vielä vähemmän kuin normaalisti Jukolassa, urat tulevat olemaan kome metriä leveät. Tosin ehkä myös puoli metriä syvät.

Se Jukolasta tällä erää. Treenaamaan ei ole hirveästi viime aikoina kerennyt, mutta kauden avauskisa on juostu. Reittihärveliä ei ilmeisesti Raseborg ole tilannut, mutta alla reittipiirros skannattuna. Pummia tuli heti ykköselle minuutti ja ja lopun tievarmistelusta huolimatta n 30 sekuntia kolmelletoista. Jalalla tappiota tulee näköjään vähän toista minuuttia kilometrillä.

Kohti Jukola seikkaillen

Liikuttu on. Autolla ja muutenkin. Viikolla muutamia hyviä treenejä; tiistaina fillarilla solvallaan, rastit juosten alle tuntiin ja fillarilla himaan. Vauhdista piti Pete huolen joten eipä tullut kylmä. Viikonloppuna Arjan kanssa Haapamäellä seikkailemassa yhdessä pikkukisassa. Hyvä treeni tuli, ahdistettiin Vesaa ja Liuhan Pasia oikein kunnolla. Vielä 5.30h kohdalla tasoissa...Juoksukin tuntui jotensakin juoksemiselta, eikä pelkältä könyämiseltä. Lauantaille tuli mittaa treenillä noin 90km ja autolla noin 680km... Sunnuntaina sitten sahdin tekoa No Limit Adventurea varten. 50 litraa tulossa, toivottavasti vielä sellaista, että maistuu! Palkinnoksi kun on sellaista nimenomaan pyydetty..
Kohti Jukolaa mennään hyvää vauhtia. Liput löytyy kun mukauttaa vauhdin ja järjen, polvi hieman vihoittelee, mutta kun aamusta nappaa vaikka parikin burana 800 sta niin ei se sitten paljoa tunnu. Ja tunnin jälkeen ei haittaa oikestaan paljoakaan. Jukolassa huolettaa oikeastaan eniten miten muut okn joukkueet meinaa päästä kisan läpi. Ykkösellä pienet mahikset saada hyväksyttävä tulos, ovathan palkanneet Sveitsistä asti rimppakintun auttamaan.. muilla joukkueilla mahdollisuudet ovat häviävän pienet. Järjestäjät keräävät jo kuulemma isoa talkoo porukkaa haravoimaan metsää kisan jälkeen...
-VIIV-
...niin ja Fjärden juoksujärjestyshän on ollut julkinen jo kohta vuoden..

Tulvat uhkaavat vesittää Jukolan viestin

Tulvat uhkaavat vesittää Jukolan viestin

Tulee ihan vuosi 1981 mieleen

Viikkoraportti 20

On se vaan hyvä juttu, että käy töissä. Tuntuu nimittäin siltä, että ainoastaan työmatkaliikuntaan on aikaa. Kaikki muu "vapaa-aika" menee täysimääräisesti jonkun muun tahon aikataulujen mukaan. Mutta eipä siitä sen enempää. Jotain kuitenkin kerkeää liikkumaan, joka päivä kun töitä tehdään.
Maanantaina hölkäten töistä kotiin ja illalla futistreeneihin huutamaan.
Tiistaina duunigolfia illalla Peuramaalla. Nähtiin muuten kalasääksi.
Keskiviikkona fillarilla töihin aamulla pikkukierroksen kautta. Viikon ensimmäiset pannut. Ja illalla Kirkkonummella kentän laidalla huutamassa.
Torstaina aamulla sählyä. Töistä suoraan Leppävaaraan fillarilla treeneihin ja treeneistä kotiin ketunlenkin kautta. Viikon toiset pannut. Tällä kertaa sattui...
Perjantaina rouvan kanssa "shoppailemassa".
Lauantaina Mikan kanssa Länsi-Uudellamaalla ratoja suunnittelemassa pyöräillen ja meloen.
Sunnuntaina aamu(päivä)lenkki, jaksoin jopa tunnin hölkätä. Ja iltapäivällä matsi Leppävaarassa.
Näin se homma etenee...

Emoseura tiedottaa

Jukola
osuus 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. yhteensä
pituus 9,8 km 10,0 km 11,3 km 6,9 km 6,9 km 9,3 km 13,3 km 67,5 km
valoisuus val./häm. pimeä pimeä häm./val.valoisa valoisa valoisa
aika-arvio 67 min 73 min 83 min 48 min 46 min 62 min 86 min 3 h 06 min
1. joukkue Vesa Jani Mikael Mati Sami Jarmo Tumppi
2. joukkue Jari L Kiha Bisse Oscar Anders B Juha K Max
3. joukkue Kari S Harry E Rofa Brosse Armo Jarmo R Kalle N
4. joukkue Petri Harry S Danny Haku Pera Mikki Antta FjärdeLaget
5. joukkue Jarmo Ka Jone Santtu Roope Junni Lauri K Mikko Team Rupu
6. joukkue Keijo T Kim W Johan Robert W Anders J Timo T Ari K

seikkailua ja sahtia

Nuoliojan Arjan ja Liuhan Pasin kanssa jyväskylässä paikallisessa seikkailussa viiden tunnin verran. Fyysisesti reitti oli ok ja samoin osatehtävistä, osa taasen ei sovi kisaan missä kello käy ja hiki lentää. Kaunis päivä ja toisena maaliin. Sahti valtikkakin pysyi tukevasti Fjärden käsissä, viime vuotinen pääkaupunkiseudun mestaruus on nyt uusittu! Siitä innostuneena muutamat jo vaativat, että No Limitissä palkinnot ovat sahtia.. Täytynee vastata huutoon. Maantiefillari kausikin vihdoin avattu, sunnuntaina lauantaisen seikkailun jälkilämpönä vajaa 2h maantiellä. Tänään sitten ihan vaan sohvalla..

Prismarastit

Tänään oli Prismarastit joka samalla oli emoseuran Jukola katsastus, hyvä puoli oli että Capu ja Ankkuri ei päivän suorituksen perusteella ainakaan nouse seuran ykkösjoukkueseen.

Seikkailua

Kaudenavaus meni odotusten mukaan, eli taktista mokaamista ja huonoa juoksua. No ei se mitään nyt tulevana viikonloppuna pääsee yrittämään uudestaan Jyväskylässä. No Limitin kisa lähenee oletko valmis? Harryn kanssa on juonittu ratoja, Antta agitoitu toimiston puolelle ja muillekin löytyy hommia 12.6 lauantaina ja myös päivää ennen perjantaina. Makuupaikka löytyy, jos ei muualta niin teltasta. Niin ja kauan kaivattu uusi fillari tuli, nyt kasaamaan ja testaamaan, että mitä tuli hankittua... Halpaa ku saippua..

Första tävlingen i Bromarf sedan 1987

Vi hade alltså en "veteranklass" med Toomas Unt (46) och A. Lignell (45). Kul i sammanhanget att vi har nu sprungit terräng-NÅID i herrklassen på 1980-, 1990-, 2000- och 2010-talen... Det var lite jobbigare på 80-talet när det var två sträckor, efter att ha sprungit tolvan skulle man ett par timmar senare ännu ta sig genom fyran för lagtävlingens skull.

Jag förlorade åt Mårten för första gången på 10 år, men hade största hejarklacken av alla!

/petri

Ainakin aloitusosuus sujuu vauhdikkaasti

FRIIDROTTDM i terräng, Bromarv: Herrar, 4 km: 1) Jarkko Hamberg SIF 12.33, 2) Mårten Boström SIF 12.50, 3) Niklas Wihlman PIF 13.21, 4) Pyry Sipilä SIF 13.30, 5) Visa Keskitalo HIFK 13.52, 6) Petri Tötterman HIFK 14.07, 7) Toomas Unt Esbo IF 14.13, 8) Jari Ikäheimonen SIF 14.23, 9) Niklas Saramäki SIF 14.32, 10) Dennis Rehnström SIF 14.34, 11) Marko Loukkalahti IF Raseborg 14.36, 12) Mats Hästö Esbo IF 15.09, 13) Anders Lignell Trean 15.26, 14) Robert Grönroos Trean 15.46,15) Jyrki Repola SIF 15.59

Epäuskoisille tiedoksi, on muuten kuluvan vuoden tulokset.

Toinen kerta kartalla

Ja jälleen Cup-7:n merkeissä. Tällä kertaa hieman vaativammassa maastossa Pirttimäellä. Pummeja tulee edelleen, mutta pari rastia löytyi jo "ihan ok". Kartan luku ei suju vauhdissa ollenkaan ja koska Lasse tapansa mukaan ei välttele pienipiirteisiä rastipaikkoja, eteneminen on intervallityyppistä. Näkö ei ole enää entisensä ja koska tuota silmä-käsikoordinaatiotakaan ei ole tullut viime vuosina treenattua, ei ole ihme, että seisoskelua tulee enemmän kuin kilpailutilanne sallisi. Suurin pummi tuli ns helpolla polkuvälillä, joten näyttäisi siltä, että vaikeampi maasto sopii paremmin. Onko näin kuitenkaan, nähdään viimeistään Kytäjällä. Capulle lupaamani pari kertaa kartalla on jo pulkassa, mutta eiköhän tässä vielä jonkun kerran kerkeä, ehkä jopa Raseborgin kansallisiiin.

Skärgårdsträffen

Lauantaina juostiin skärgårdsträffen Taalintehtaan urheilukentältä, muistaakseni oltiin samassa maastossa emoseuran kevätleirillä vuonna 1986, eli jo ennen fjärden syntyä. Maasto oli taas hieno ja Capukin sai ensimmäisen hyväksytyn kansallisen kilpailun tuloksen tänävuonna. ( 3. yritys, 1 HS ja 1 tavallinen tätä ennen) Kevätkurvailua oli tosin matkassa mutta pari tuttua tuli lyötyä just sopivasti eli tulos oli siinä mielessä ihan ok.

Tulokset; http://tunkki.homeunix.org/tulokset/fi/2010_ksf/h40/tilanne/1/0/

Kurvailut; http://www.resultfellows.com/reittiharveli/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=93&kieli=

ps tämä oli Capun 11. kerta kartalla tänä vuonna, miten muut jakselee

Det börjar dra ihop sig...

Kuten legendaarinen Tiomola-selostaja aikoinaan totesi. Hirveästi ei raportteja ole kuulunut, mutta kuten toinen, yhtä legendaarinen sanonta kuuluu: No news is good news. Siitä kuitenkin lähdetään. Omat treenit ovat olleet sitä samaa, aina kun ylimääräistä aikaa on ollut, on se vietetty sohvalla. No, joskus on toki lenkilläkin käyty. Viime suunnistajassa oli muuten kuivaharjoitteluosio Kytäjä-Jukolaan, ja selviydyin reitinvalinnasta omasta mielestä kiitettävästi. Sen lisäksi olen jo käynyt kerran kartan kanssa metsässä, joten lupaamastani parista kerrasta ennen Jukola ei puutu enää monta.
Tämän hetken suurin jänskättämisaihe on emoseuran aamuinen sähköpostiviesti, jossa vihjaillaan seuran joukkueiden kokoamisesta valintakomitean voimin ja että itsekootut joukkueet eivät mahdollisesti toteudu. Tosin Fjärdelagetin juoksijathan ovat kuitenkin perinteisesti pohjasakkaa, joten huonoimmassa joukkueessahan he (me) kuitenkin ovat yhdessä.
Tässä raporttia juoksijoiden nykykunnosta kuultuna paikallisen kaupan maitotiskiltä:
1. osuus: tehnyt mäkitreeniä Malminkartanon paskamäessä harva se viikko ja öljylantion avulla juoksu kulkee niin, että päävalmentaja JS:n kannattaa tsekata tuloksia. Hubmannkin on kysellyt kuulemma: Mikä mies?
2. osuus: pohkeet kunnossa ja uudet piilarit tilauksessa
3. osuus: ollut enemmän tai vähemmän korkean paikan leirillä koko talven
4. osuus: jo kymmenen kertaa kartalla tällä kaudella. Nopeus tallella, ainakin autolla, päätellen heimonsa jäsenten harrastusten kuljettamisista
5. osuus: käsipallo kausi yhtä menestystä, mutta nälkää tuntuu edelleen olevan. Ainakin vaaka kertoo siitä. Luvannut aloittaa lenkkeilyn heti "manana"
6. osuus: vähintään kaksi treeniä päivässä jo muutaman kuukauden ajan. Kysellyt asiantuntijoilta jopa vinkkejä vauhdikkaampaan juoksuun.
7. osuus: ollut ilman autoa pari kuukautta, joten hyötyliikunta on nostanut kunnon bensan hinnan nousun tahdissa pilviin.

Suunnistuskausi avattu

Avaus meni odotusten mukaan. Jalat toimivat tunnin pyöräilylämmittelyn jälkeen kohtalaisesti, eli alkoivat painaa vasta toisella puolikkaalla 3,7 km:n radalla. Muuten vauhdikas juoksu meni kyllä hipsuttelun puolelle paikoittain. Syitä siihen saattoivat olla nilkkatukien kotiin jättäminen ja huono luottamus Inovien pitoon märillä avokallioilla. Suunnistuspuoli taas meni täysin ennakko-odotusten mukaan. Ajatus täysin kateissa, suunnanpito juostessa ei onnistunut alkuunkaan, kompassia en tainnut katsoa kuin kerran. Niinpä radan yhdeksällä välillä pummeja tulikin jokaisella. Tulipa mieleen sellainenkin ajatus, että Kytäjällä saattaa tulla melko pitkä yö. Mutta tästä jatketaan, ehkä ensi kerralla jo paremmin.

Kohta puoli treenivuotta takana

Ja mitä on tapahtunut. Eipä paljon mitään, mikä toisaalta on myös positiivista. Eihän kunto ole siinä tapauksessa huonontunutkaan. Tuntuu kuitenkin siltä, että näin kevään tullen tuo itsensä motivoiminen liikkeelle on helpompaa. Valoisaa on iltamyöhään asti eikä lumen määrä rajoita lenkkien suuntaa ja kestoa. Tuntuu myös siltä, että kanssaihmiset ovat paremmalla tuulella. Alla muutama esimerkki:
Maanantaina futistreeneissä oli erittäin vastaanottavainen ja aktiivinen joukkue. Tosin tämä saattaa myös johtua siitä, että Jyrki Heliskoski oli vierailevana valmentajana.
Tiistaina testasin jälleen jalkojen kuntoa. Kotimatkalla anopin luota, jäin kyydistä Kauniaisten keskustassa, josta oli tarkoitus hölkkäillä kotiin. Ja heti ensimmäisessä kadun ylityksessä annetaan tietä. Tosin kyseessä ei ollut citymaasturi ja kuskin paikallakin istui tuttu ja kaima. Loppumatka menikin sitten siivillä eikä 50 minuuttia tuntunut lainkaan pahalta.
Perjantaina pyöräiltiin tuon Mika Kullervon kanssa tulevia seikkailuja suunnitellen. Kyllä maaseudulla ja Länsi-Uudenmaan metsissä vaan on hienoja paikkoja.
Lauantaina 4 tunnin haravoinnin jälkeen tuntui siltä, että voisi käydä lenkilläkin. Ja "hast du mir gesehen", Sara tytär lähti mukaan. Täytyy sanoa, että on aikoihin eletty. Mutta puoli tuntia lähimetsän kallioilla oli kuitenkin mieltä virkistävä tapahtuma. Itse asiassa illalla myöhemmin siitä tuli vielä virkistävämpi, tyttö oli äidilleen ihastellut isänsä taitoa edetä maastossa: "ja se vielä väittää, että jalat muka olisivat kipeät".
Tästä jatketaan, ehkä jo kuluvan viikon aikana mennään ihan kartan kanssa lenkille.

Viikkoraportti 15

Maanantaina pyöräilyä
Tiistaina kotijumppaa
Keskiviikkona pyörällä töihin ja töistä, ja illalla ostamaan uudet ulkokumit
Torstaina pallopoikana
Perjantaina hölkyn kölkyn 35 minuuttia (ja pohje kesti)
Lauantaina futista koko rahalla, ap pikkutyttöjen turnauksessa ja ip Pallokentällä isojen tyttöjen peli
Sunnuntaina uusien ulkokumien testiajoa 2 tuntia.
Tästä uuteen nousuun, ovat kuulemma jo pitäneet ensimmäiset kisatkin.

Hyvä viikko takana ja edessä!

Viime viikolla tuli tehtyä kaikenlaista. Matolla juoksua, oikein vielä vetoja!! Ja päälle powerplate, jos ette tiedä niin kysykää pelliltä. Fillarointia, melontaa (Siuntionjoella tupeksineiden kanootit löytyi), salilla voimaa, oikein maksimia!! ;) Jalkakyykkyä menee jo lähes niin kuin nuorella varsalla. Hieronta, fysiologinen liikkuvuustesti, puunkaatoa, punkkua ja hirvipaistia!! Siis saamarin hyvä viikko. Paikat tuntuu kestävän rääkkiä hyvin, aivan aavistuksen verran oikea reisi ilmoittelee itsestään. Tästä viikosta tulossa toivottavsti samanlainen. Uutta pyörää himottaa, mutta naapurin Jukka on tuhkapilven takana jossain Honkkarissa. Semmosta. Treeniä jätkä treeniä! -VIIV-

Länkkärikausi alkaa

Länsirastit alkavat 22.4 Hanikassa. Uutuutena tänä vuonna tekniikkarata. Hanikan tekniikkaradan nähneennä tiedän että se sopisi, kuin nenä päähän, tai A-olut fjärdelle, Jukolaan mielivälle fjärdelagetjäsenelle.

Kelit kohillaan

Ainakin pyöräilyyn. Mutta ei olekaan tullut harrastettua. Keskiviikkona oli jo sellainen fiilis, että pohje saattaisi kestää pienen hölkän. En kuitenkään "kerennyt". Illalla jouduinkin sitten erotuomaroimaan futiksen treenimatsia, jossa totuus paljastui. En tarkoita pelkästään erotuomaritaitoja, vaan myös sitä, että pohje ei olisi kestänyt hölkkääkään. Valoa tunnelin päässä kuitenkin on. Sunnuntaina lenkki oli tunnin "reipas" kävely eikä pohje aristanut yhtään. Illalla vielä "personal nurse" antoi hierontaa, tosin vain pohkeille, mutta kuitenkin. Tosin näinä lama-aikoina ei koskaan tiedä, milloin tuo valo joudutaan sammuttamaan sähkön säästämiseksi.
Muuten tulevaan kauteen on ollut hyvä valmistautua lukemalla hyviä artikkeleita mm Suunnistaja-lehdestä. Tässä kun on yhteensattumien johdosta joutunut/päässyt taas valmennushommiin ja lukenut myös enemmän alan julkaisuja, on ollut mielenkiintoista todeta, että yhteistyö yli lajirajojen on lisääntynyt. En tiedä, johtuuko se siitä, että "vanhan liiton" lajifriikit ovat jäämässä eläkkeelle, vai siitä että muotivirtaukset vaihtuvat. Mutta positiivista se on silti, sillä huiputhan ovat monessa lajissa hyviä. Kuten myös Fjärdelaget.

ja melomassa...

Vettä Siuntion joella. Siis älyttömän paljon. Jos viimeksi kehuin niin nyt oli 40-50 cm lisää. Pelloilla tuli melottua myös. Kurkiksessa mahtui just ja just sillan ali ja löi muuten vettä koskissa sisään sitten urakalla. Ei tullut uintireissua, mutta muuten kyllä kamat kastui

Pääsiäisen jälkeistä elämää on kuin onkin

Lumet sulavat kohisten ja hyvä niin. Tosin juokseminen ei onnistu vieläkään, mutta onhan kevät aina "uudelleensyntymisen" aikaa. Ehkä pohkeetkin paranevat kuin itsestään. Pääsiäisenä ohjelmassa oli kuitenkin mökin lumi- ja vesiputkitöiden lisäksi talven viimeinen hiihtolenkki Oittaalla sekä pyöräilyä. Kiinnostuneille voisi mainita, että Oittaalla voi todennäköisesti hiihtää vielä Vappunakin. Ja ilmeisesti ainakin nuorempi hra Donner aikoo niin tehdäkin. Mutta hyvä, että edes joku emoseuran "ykköstykeistä" keskittyy myös olelliseen, eli treenaamiseen. Osalla tuntuu olevan suurin murhe siinä, mitä Fjärdelagetissa tapahtuu...