Lunta katolla

Ja vähän muuallakin



Tuntuu olevan mieliaihe "sosiaalisessa mediassa".

treenit ja olompialaiset

Harryn hyvä haaste treenata enemmän kuin katsoa olompialaisia meni capulta ihan poskelleen kuin iski flunssa viime viikolla. Treeniä ei tullut kuin tunti hiihtoa sunnuntaina joten hävisin noin 6-1 tunneissa. Tällä viikolla on jo parempi maanataina pari tuntia laskettelua = yhtä pulssia nostava kuin esim parisprintin seuranta, ja tiistaina sählyä tunti, menee intensiiteetissä selvästi yli esim fin -swe lätkämatsin. Petrin jumpa jäi valitettavasti väliin kun iski väsymys,oisko parin tunnin lumitöillä per päivä osansa asiaan. Viimeinen projekti alkoi tänään,lumen pudottaminen katolta, m2 on noin 200 (+ autotalli 50m2)ja lunta noin 60-80 cm joten treeniä riittää. Onneksi vanhemmat lapset lähti just kotoa joten minun piti tulla alas katolta leikkimään Pysenin kanssa,muuten olisin pian vähintään samassa ylikunnossa kuin suomen hiihtäjät.

Olen suomalainen...

Mikä yhdistää suomalaisia olympiaurheilijoita Vancouverissa ja allekirjoittanutta? Okei, aika helppo, mutta varmuuden vuoksi vastaus niille jotka eivät tienneet/arvanneet: ei mitaleita, voitoista puhumattakaan ja pistesijatkin tiukassa. Yritystä kuitenkin on ollut viime viikollakin. Parit hiihtolenkit, kuntopiiriä ja -pyöräilyä kotona, uintia, kerran jopa hölkkää sekä pakolliset lumenluontisessiot. Hieman jäin olympiatavoitteesta, pakkaset verottivat ulkoliikuntaa ja ilmeisesti sen takia eivät silmäluometkaan valahtaneet "tarpeeksi" ajoissa silmille. Joka tapauksessa on tästä hyvä jatkaa, 117 päivää Jukolaan sekä 173 päivää FSOM:iin.

Toistaiseksi aikataulussa

Otsikon mukaan, hyvin on mennyt. Ja nyt en puhu suomalaisten mitaleista olympialaisissa vaan omista kisatavoitteistani. Ajatus nimittäin oli ja on edelleen harrastaa omaa liikuntaa ajallisesti enemmän kuin mitä kulutan sohvalla tv:n ääressä kisakatsomossa. Päivittäin. Okei, helppoahan se on, menee vain ajoissa nukkumaan. Mutta koska kelit ovat suosineet, olen myös hiihdellyt kotilatuja sen verran, että joitain koosteita olen pystynyt tsekkailemaan. Kokeilinpa jalkojen kuntoa perjantai-illan hölkälläkin. Samat vaivat edelleen, onneksi hiihtokelejä riittää vielä muutamaksi viikoksi. Täällä etelässäkin. Mistä tulikin mieleen, että toivottavasti tuo yksi Lapissa hiihtäjä tajuaa jättää nuo autojen hinaushommat ensi kerralla ammattilaisille.

Hiihtoa ja muuta

Paikat alkaa olla kunnossa, jalka kestää ainakin pertsanhiihtoa ihan hyvin.Metriäkään en ole vielä juossut, muttei ole paljoa käynyt edes mielessä, sen verran hienot hiihtokelit tällä hetkellä. Voimaa on tullut tehtyä aikalailla, ja ainakin hiihdossa on jotain sellaista tunnettakin... Fyssarilla on rampattu toistakymmentä kertaa ja kai siitäkin on ollut apua, ainakin toinen jalka on nyt notkeampi... ens viikolla vielä näissä maisemissa, sitten lähdetään Äkäslompoloon hiihtelemään. Siellä sitten kilometrien nielentää enemmänkin. overandout ja lenkille siitä!
-VIIV-

Muillakin Åland-nostalgiaa

http://asplovet.blogspot.com/2010/02/varken-svensk-eller-finsk.html

Hisukausu alkoi ja loppui?

Kävin viikonloppuna Hämeessä hisustelemassa (NÅIDM) , kolmosella en koskaan käynnyt joten hylsy tuli. Sitävastoin kävin parikertaa seiskalla ja kasilla mutta siitä ei bonusta saatu. Ihan kiva kokemus. Ammattimiehet vetävät kyllä ihan eri vauhtia ja sitä jää kuntoilija pahasti jalkoihin ihan eri tavalla kuin kesällä.

Juhannuksen tienoilla seuraavan kerran?

Lumettomilla viheriöillä siis. Tosin joskus ennen muinoin ihan muissa hommissa. Tai oikeastaan ihan samoissa. Ennen etsittiin rasteja, nyttemmin palloja.

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Lumityöt jäivät hieman vähemmälle viime viikolla. Eipä silti, hyvää treeniähän sekin on. Viikko alkoi kuitenkin normaalisti, eli futismimmien jumpalla maanantaina. Tiistaina osallistuin yhteen mielenkiintoisimmista valmentajakursseista "ikinä". Kyseessä oli Suomen Valmentajien lanseeraama Lasten ja nuorten Liiketaitoharjoittelu-seminaari. Vaikkakin itselläni on (omasta mielestäni) jonkunnäköinen koordinaatio, niin aika paljon olisi tekemistä silläkin saralla. Suosittelen kuitenkin kaikille, riippumatta lajista ja tasosta. Ja varsinkin nopeita suunnanmuutoksia vaativien lajien parissa harrastaville. Keskiviikkona olikin kroppa hieman "väsynyt". Torstaina vuorossa pultit futismimmien huonosta venyttelyasenteesta. Perjantaina sippasin Serenaan vuoden ensimmäisessä luisteluhiihtosessiossa. Lauantaina jaksoin pertsaa kolme tuntia "kevyesti". Viikon kruunasi retkiluistelu Laajalahdella. Tuntui, että vastatuuliosuudet olivat paljon pidempiä kuin myötäiset, vaikka lahtea kierrettiinkin. Mielenkiintoinen havainto oli myös se, että vastatuuliosuuksilla jää oli huomattavasti huonommassa kunnossa. Liuku jäi vielä lyhyemmäksi kuin normaalisti.

Tällä kertaa Viikon kysymys on sanallinen: Kuka tunnettu suomalainen on lanseerannut otsikon lauseen (ihan kirjoihin ja kansiin asti)?

Kuvaarvoitus II

Missä kohtaa löytyy Golfkenttä , entä talvella hiihtolatu , ja mistä löytyy Capun talvinen voima- harjoittelupaikka vinkki, lunta on riittänyt.

II/IV kuvaarvoitus

Missä kohtaa II/IV n kartasta löytyy kyseinen paikka.

Silloin ennen oli kaikki paremmin

Kesäisin poljettiin fillarilla Finnträskille uimaan ja katselemaan Porkkala-parenteesin itärajan bunkkereita Espoonlahden toiselle puolen. Käytiinpä joskus jopa lenkillä Herlinien mailla.

Talvisin taas hiihdettiin Urkkia varten tehdyllä ladulla Storängetillä. Jostain syystä ne ladut olivat aina priimakunnossa.

Mutta se oli silloin kultaisella 70-luvulla, kun kesät olivat kesiä ja talvisin kunnolla lunta...



Päivän kysymys: Kuinka monta 18-reiän golfkenttää mahtuu ylläolevalle kartalle?

Let it snow, let it snow...

On muuten erinomaista treeniä tuo luomistyö. Varsinkin kun kasat ovat jo niin korkeita, että ylös asti jos haluaa kolallisen pukata, joutuu käyttämään useampaakin lihasta kropassa. Ja mikä parasta, lisää on tulossa...

Lauantain hiihtolenkillä Paloheinästä kotiin oli aikaa ajatukselle jos toisellekin. Opin myös uusia asioita. Paljon puhuttua Reitti 2000:ta ei näköjään ajetakaan laduksi Pitkäkoskelta Myyrmäkeen. Tai ei ainakaan lauantaina ajettu. Malminkartanon pelloilla juttelin "kissakuskin" kanssa ja ymmärsin, että hän hoitelee noita Helsingin latuja. Tosin niitä kyllä riittää. Poika näytti kartasta mitä oli vielä ajamatta vaikka koko Keskuspuisto oli jo valmis. Kello taisi olla yhden kieppeillä. Mitähän mahtoi liikkua mielessä sunnuntaiaamulla? No, liksapussi ainakin kasvoi.
Kotipellolla törmäsin myös ilmiöön: lumi ei jaksa sataa maahan asti. Peltoja ei kynnetty syksyllä vaan niihin jäi 10-15 cm sänki. Muutaman viikon takainen nuoskakeli taas on kovettanut hangen sängen yläosaan ja sen jälkeen satanut lumi on toisinsanoen ilmassa. Tai oli kunnes umpihankihiihdin pellon yli. Varmaan hieman leveämmillä tai pitemmillä suksilla olisi minunkin maavara riittänyt.

Haaveissa on myös ollut retkiluistelu, mutta taitaa auramiehillä olla muutakin aurattavaa kuin luistelulenkit. Jatkossakin.