On muuten erinomaista treeniä tuo luomistyö. Varsinkin kun kasat ovat jo niin korkeita, että ylös asti jos haluaa kolallisen pukata, joutuu käyttämään useampaakin lihasta kropassa. Ja mikä parasta, lisää on tulossa...
Lauantain hiihtolenkillä Paloheinästä kotiin oli aikaa ajatukselle jos toisellekin. Opin myös uusia asioita. Paljon puhuttua Reitti 2000:ta ei näköjään ajetakaan laduksi Pitkäkoskelta Myyrmäkeen. Tai ei ainakaan lauantaina ajettu. Malminkartanon pelloilla juttelin "kissakuskin" kanssa ja ymmärsin, että hän hoitelee noita Helsingin latuja. Tosin niitä kyllä riittää. Poika näytti kartasta mitä oli vielä ajamatta vaikka koko Keskuspuisto oli jo valmis. Kello taisi olla yhden kieppeillä. Mitähän mahtoi liikkua mielessä sunnuntaiaamulla? No, liksapussi ainakin kasvoi.
Kotipellolla törmäsin myös ilmiöön: lumi ei jaksa sataa maahan asti. Peltoja ei kynnetty syksyllä vaan niihin jäi 10-15 cm sänki. Muutaman viikon takainen nuoskakeli taas on kovettanut hangen sängen yläosaan ja sen jälkeen satanut lumi on toisinsanoen ilmassa. Tai oli kunnes umpihankihiihdin pellon yli. Varmaan hieman leveämmillä tai pitemmillä suksilla olisi minunkin maavara riittänyt.
Haaveissa on myös ollut retkiluistelu, mutta taitaa auramiehillä olla muutakin aurattavaa kuin luistelulenkit. Jatkossakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti