Alussa varmistellen PUF:n varoitukset tuoreessa muistissa. Hänen mukaansa pahat ykkönen ja kakkonen löytyivät kuitenkin hyvin ja kolmosella olinkin saanut kakkosjoukkueen noin minuutin ennen vaihtaneen Kihan jo kiinni. Siitä jatkoimme vuorovedolla muita ohitellen kunnes ysillä tuli eri hajonta. Matka jatkui kuitenkin joutuisasti ilman suuria kaarroksia. Pitkä väli 13-14 mietitytti lähtiessä, mutta mitään reitinvalintaa ei näkynyt, joten hyppäsin kompassin päälle tähtäimenä lampien välinen suolaakso. Hieman alkoi tossu painaa ja se alkoi näkyä ensimmäisen kerran suunnan pettäessä. Osuin kuitenkin keskelle lampea, joten paikka tuli heti selväksi. Siitä sitten noustiin ylös, jonka jälkeen itseluottamus oli nollassa ja tyydyin seurailemaan Sippolan Askoa enkä kysynyt edes koodia. Aavistelin pahinta ja rastilla totesin olleeni oikeassa. Eipä ollut kuitenkaan pitkä matka omalle, mutta minuutin verran kuitenkin taisi tulla. Reisien maitohapot alkoivat pikkuhiljaa nousta ylöspäin ja syrjäyttää pään normaalia nestettä. Turhia kaarroksia alkoi tulla entistä enemmän keskittymisen rakoillessa. Onneksi Jukolassa tuttuja riittää, joten oli helppo päätös hypätä lopun parille viimeiselle välille Laitamäen Mikan matkaan. Lopussa pääsimme vielä ihastelemaan kilpailukeskusta sen viereisen hienon "köysilaskeutumismäen" päältä.
Pummia ei siis tllut neljää minuuttia enempää ja kunnossakaan ei kovin paljon valiteltavaa ollut. Ihan tyytyväisenä voin tätäkin suoritusta muistella. Silti tuloksena itselläni kaikkien aikojen hitain kilometrivauhti Jukoloissa.
Ennen kisaa ajattelin hieman putoavani emoseuran "tärkeimmässä" Jukola-tilastossa. Mutta aloittaja-PUF:n suosiollisella avustuksella nostin kuitenkin vajaa pari sataa sijaa, joten sekin puoli meni hyvin. Lauantai-illalla olikin puhetta ko tilastosta ja sen päivittämisestä Eklundhin Harryn ja Jonen kanssa. Mutta uskoisin, että Jonella on taas hieman suurempi tilaston päivittämiseen nostettuaan 486 sijaa omalla osuudella. Liekö OK77:n all time high?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti