Kaivattua uhoa

Ei täältä tipu. Emoseuran keskustelupalstalla ihmetellään kovasti missä Fjärdelagetin "totuttu" uhoaminen on. Sen verran kuitenkin on suunnistusvuosia joukkueen jäsenillä takana, että jokainen tietää nöyryyden olevan avainsana lajia harrastettaessa. Faktojen tunnustaminen on toinen asia jonka jäsenistö, välillä tosin kantapäiden kautta, on saanut oppia.
Yksi fakta lienee, että Kytäjällä saattaa tulla yhdelle jos toisellekin uhoajalle "nuha". Kilpailukeskuksessa on jo nyt nostalginen retrofiilis n 10 cm:n vesipatjan ansiosta. Eikä tarvitse olla kummoinen ennustaja jos väittää, että kuivin jaloin ei lenkkareissa kisaa katsota saatika juosta. No, onneksi löytyy "ennen olleita", joilta voi sitten lainata nenäliinoja joita äiti ei muistanut pakata mukaan. Hyvä juttu kuitenkin on siinä, että suunnistustaitoa tarvitaan vielä vähemmän kuin normaalisti Jukolassa, urat tulevat olemaan kome metriä leveät. Tosin ehkä myös puoli metriä syvät.

Se Jukolasta tällä erää. Treenaamaan ei ole hirveästi viime aikoina kerennyt, mutta kauden avauskisa on juostu. Reittihärveliä ei ilmeisesti Raseborg ole tilannut, mutta alla reittipiirros skannattuna. Pummia tuli heti ykköselle minuutti ja ja lopun tievarmistelusta huolimatta n 30 sekuntia kolmelletoista. Jalalla tappiota tulee näköjään vähän toista minuuttia kilometrillä.