Nyt 56 km ja vajaan 3 tunnin loppuverryttelyn jälkeen voidaan Harryn kanssa todeta, että on se vaan niin kivaa, että huomenna voi taas treenata normaalisti tämän Jukolan juhlatapahtuman jälkeen. Ehkä vetoja radalla, jotta jalka nousee kevyemmin ensi Jukolassa... Syvällisemmät kommentit myöhemmin, muuta näin alkuun Harry: rutiinia on jo sen verran, että tajuaa telttaan osuuden jälkeen mennessä, että jaloilla on makuupussissa ahdasta. Parempi potkaista kramppiteltan kattoon kuin kaveria kuulaan... Toinen osuus oli Miesten osuus. 6 osuudella aurinkon jo paistaessa ei myöskään saanut mitään ilmaiseksi, pummeja siellä, pummeja täällä ja otteen herpaantuminen pitkällä välillä. Mutta sitähän se on. Jukola. Suuria tunteita ja muistoja kiikkustuoliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti