Kohta päästään irti kuin sonnilauma. Vauhdilla metsään ja nöyränä pois. Maastonhan tuntee kaikki, siinä ei ole mitään yllättävää, ellei vahingossa osu johonkin hyväkulkuiseen polunpätkään tai avokalliolle...
Jalka vihoittelee, mutta siihen on omat kikat keksittynä, viimeisimpänä koitan tänään 10m teippiä..
Majoituskin järjestynee myös emoseuralle, joten sinne menemme tottakai siinä tapauksessa. Jos ei onnaa niin varasuunnitelma onnistuu kyllä, kyllä seikkailijalle aina tilaa löytyy
Tänää cuppiin pelottelemaan muita ja kehumaan itteämme, siitä lähtee Jukolaviikko liikkeelle! :)
VIIV
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
eipä tarvinnut pelotella ketään, itseä kyllä pelotti välillä oikein kunnolla. No löysin pois ja pummiakaan ei 3 km radalle tullut kuin noin 14 minuuttia...ihan jees. Jos tuosta jotain meinaa oppia niin ainakin sen, että Jukolassa pitää olla nöyränä, erittäin nöyränä. ote ei saa herpaantua hetkeksikään. Ensin suunnitelma, sitten tossua toisen eteen. Koko ajan kartalla, koko ajan hereillä, kokoa ajan kyseenalaistaa muiden meno, koko ajan itse. ITSE. Vauhdilla ei mitään väliä kunhan etenee hallitusti ja välttää pummit. Siinä teema Fjärdelagetille. Annetaan muiden hoitaa toi pummipuoli. Jooko? EIKS NIIN! KUULUUKO SANA?!
VastaaPoista