Ja mitä on tapahtunut. Eipä paljon mitään, mikä toisaalta on myös positiivista. Eihän kunto ole siinä tapauksessa huonontunutkaan. Tuntuu kuitenkin siltä, että näin kevään tullen tuo itsensä motivoiminen liikkeelle on helpompaa. Valoisaa on iltamyöhään asti eikä lumen määrä rajoita lenkkien suuntaa ja kestoa. Tuntuu myös siltä, että kanssaihmiset ovat paremmalla tuulella. Alla muutama esimerkki:
Maanantaina futistreeneissä oli erittäin vastaanottavainen ja aktiivinen joukkue. Tosin tämä saattaa myös johtua siitä, että Jyrki Heliskoski oli vierailevana valmentajana.
Tiistaina testasin jälleen jalkojen kuntoa. Kotimatkalla anopin luota, jäin kyydistä Kauniaisten keskustassa, josta oli tarkoitus hölkkäillä kotiin. Ja heti ensimmäisessä kadun ylityksessä annetaan tietä. Tosin kyseessä ei ollut citymaasturi ja kuskin paikallakin istui tuttu ja kaima. Loppumatka menikin sitten siivillä eikä 50 minuuttia tuntunut lainkaan pahalta.
Perjantaina pyöräiltiin tuon Mika Kullervon kanssa tulevia seikkailuja suunnitellen. Kyllä maaseudulla ja Länsi-Uudenmaan metsissä vaan on hienoja paikkoja.
Lauantaina 4 tunnin haravoinnin jälkeen tuntui siltä, että voisi käydä lenkilläkin. Ja "hast du mir gesehen", Sara tytär lähti mukaan. Täytyy sanoa, että on aikoihin eletty. Mutta puoli tuntia lähimetsän kallioilla oli kuitenkin mieltä virkistävä tapahtuma. Itse asiassa illalla myöhemmin siitä tuli vielä virkistävämpi, tyttö oli äidilleen ihastellut isänsä taitoa edetä maastossa: "ja se vielä väittää, että jalat muka olisivat kipeät".
Tästä jatketaan, ehkä jo kuluvan viikon aikana mennään ihan kartan kanssa lenkille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti