Kelit kohillaan

Ainakin pyöräilyyn. Mutta ei olekaan tullut harrastettua. Keskiviikkona oli jo sellainen fiilis, että pohje saattaisi kestää pienen hölkän. En kuitenkään "kerennyt". Illalla jouduinkin sitten erotuomaroimaan futiksen treenimatsia, jossa totuus paljastui. En tarkoita pelkästään erotuomaritaitoja, vaan myös sitä, että pohje ei olisi kestänyt hölkkääkään. Valoa tunnelin päässä kuitenkin on. Sunnuntaina lenkki oli tunnin "reipas" kävely eikä pohje aristanut yhtään. Illalla vielä "personal nurse" antoi hierontaa, tosin vain pohkeille, mutta kuitenkin. Tosin näinä lama-aikoina ei koskaan tiedä, milloin tuo valo joudutaan sammuttamaan sähkön säästämiseksi.
Muuten tulevaan kauteen on ollut hyvä valmistautua lukemalla hyviä artikkeleita mm Suunnistaja-lehdestä. Tässä kun on yhteensattumien johdosta joutunut/päässyt taas valmennushommiin ja lukenut myös enemmän alan julkaisuja, on ollut mielenkiintoista todeta, että yhteistyö yli lajirajojen on lisääntynyt. En tiedä, johtuuko se siitä, että "vanhan liiton" lajifriikit ovat jäämässä eläkkeelle, vai siitä että muotivirtaukset vaihtuvat. Mutta positiivista se on silti, sillä huiputhan ovat monessa lajissa hyviä. Kuten myös Fjärdelaget.