perjantai 25. kesäkuuta 2010

FÖRSTÄRKNING TILL 4-Laget

Jukola är förbi för i år och kommande Jukolan är inte löpta ännu, för min del gick inte årets etapp så hävt, men jag kommer igen och gör så bra jag förmår nästa år igen.

Det har talats om förstärkninger och givetvis skall 4-laget förstärkas! Vi skall fortsätta träna då vi hinner och tar in junnon om dom behöver plats i något lag, andra endast i nödfall!

År 2025 då Jukola löps vem vet var? Så kommer förhoppningsvis unga herr Backman att försöka kvala in i det legendariska 4-laget, om han får plats får tiden visa.
Unga Herr Backman har i skrivande stund inte så många timmar på sin nacke och han har häller inte hunnit bomma så många kontroller i sitt liv och för att undvika likadanna fel som far hans ibland i förvirringen gör så har jag redan nu inlett lätt kartträning lite nu som då när han är vaken (Han har åtminstone lärt sig betydelsen av höjder och punkthöjder).
Unga herr Backman såg dagens ljus 24.6 2010 kl:08:20, han är mycket slankare än sin far och lite kortare också.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Jukola 2010 Capun silmin

Jukola valmistautuminen alkoi jo heti treenivuoden alussa marraskuussa. Tämä treevuosi oli hieman edellisvuotta parempi, lähinnä hyvän hiihtotalven ansiota, mutta kuten aina( viimeiset 15 vuotta) ennenkin huhti-kesäkuussa treenimäärät ja kerrat putoavat, fudiksen, Din grejn US kisojen ja kaiken muun pakollisen takia.

Jukolaviikko alkoi maanataina toteamuksella että edellinen viikko oli kuitenkin ihan puoliOK koska olin ehtinyt sekä OKM että Aavarannan länkkäreille juoksemaan seiskan radan, sekä vielä harvinaista herkkua eli ihan tavallinen juoksulenkki.
Maanantaina piti kuitenkin treenata vähän voimaa jotta jaksaisi kaikki Jukolan ylämäet.
Tiistaina, Cup 7 ja hyvältä näyttää edelleen, Capu ehtii 20 kertaa kartalle ennen Jukolaa.
Keskiviikkona lepoa ja jotain junnujen kuskaamista.
Torstaina länkkärit ja hieman huolestunut olo, voimaharjoitus tuntui edelleen jaloissa ja meno oli nihkeää,
Perjantaina töissä tuntui väsyneeltä ja iltapäivällä alkoi ihan flunssan ensioireet.
Lauantaina 4 ylös ja pakkaamaan Zache Oolantiin ja toteaminen että 24 h kuluttua on jukola. jees jos olo ei pahene niin nelososuus sujuu hienosti.
5. nukkumaan ja 10. kauppaan, olo jo aika vilustunut.

Klo 11 kuumemittari esiin, ou shit !!!!

Eikun Harry ja Jone kiinni; sorry jätkät Jukola jää seuraavaan kertaan,...

Venlat seurasin hienosti telkarista ja netistä lämmityskeikkana ennen varsinaista koitosta.

Jukola meni telkkarista ihmetellen 3 osuteen asti, aamulla herättyäni sitten ihmettilin miksi vain Halden on käynyt väliaikarastilla ja missä fjärdet luuraa,

Loppujen lopuksi Fjärde veti ihan hyvin Capu on tyytyväinen suoritukseen,

Ensi vuonna Capu juoksee osuuden joka jää Antan valittua omansa.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Till Åland

Tuli sitten ilmoittauduttua FSOM:nkin. Capuhan lupasi järjestää siellä 20-vuotisjuhlat...
Sen verran on toivottavasti vettä virrannut Lemströmin kanavassa, että alla kuvatunlaiset pummit olisivat vain historiaa.


btw osuudet 2011 Vehkalahdella ovat tätä kirjoittaessa seuraavat:
1. harry
2. danny
3. nn
4. pära
5. nn
6. nn
7. mikki

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Pari ajatusta Kytäjältä

Lähinnä emoseuran joukkueiden suorituksista.

Vaikka Venlojen viestiä ei hirveästi tullut seurattua, niin totesin kuitenkin joka joukkueen sijoittuneen paremmin kuin lähtönumeronsa. Hienoa kehitystä. Ja mikä positiivisinta, alle kaksikymppisiä juoksijoita niin paljon, että päät kolkkasivat yhteen.
Jukolassakin näkyi paljon uusia naamoja. Jonelta ymmärsin, että joukkueiden kokoaminenkin oli tavanomaista helpompaa, koska ensikertalaisetkin ottivat osuuden kuin osuuden vastaan hymyilemällä. Pääasia, että saa juosta. Aitoa Fjärdelaget-henkeä siis.
Fjärdelaget-henkeä tuntuu olevan myös "förstalagetilla". Joukkue on sama vuosi vuoden jälkeen ja vaihtoja tapahtuu ilmeisesti vain kun joku on omissa hautajaisissaan. Toisaalta, sehän tuntuu olevan nyt muotia, että juostaan nostalgia hengessä 20-vuotta vanhoilla joukkueilla. Mistähän ovat tuon keksineet.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

All vår början bliver svår

Som startman avgör man ganska långt hur lagets tävling kommer att fortsätta, och därför är det väldigt viktigt att själv göra ett så bra lopp som möjligt. Förberedelserna var mera omfattande än många tidigare år, tack vare ett snörikt vinter blev det skidat över 1000 km och länktossorna har gått kring 1600 km sedan oktober. Benen hade precis hunnit hämta sig från DM-hinder på tisdag, så på startsträcket verkade allting lugnt.

Från start var det bara att kuta iväg och läsa början av banan, verkade småkrångligt att hålla reda på alla backar och dalsänkor. Och just så gick det redan till 1:an, skogen full med karlar och lampor och jag springer inte i den sänkan som avsikten var. Många dyrbara minuter går till bökande och sökande. Till 2:an är berget igen fullt av lampor, inget grepp om kartan utan en ny 4-5 minuters runda. Sedan lite rätlinjigare framfart tills mönstret upprepar sig vid 7:an: precis före konttrollringen slutar kartan att stämma, skogen är full med lampor, och det tar många minuter att komma rätt.

Vid det här laget har vi varit ute en timme och täten börjar närma sig växling... Nollställer situationen, tar några kontroller säkert och springer om folk vad jag hinner. Undrar varför andra lag sätter sina långsammaste att börja, köttmuren och braklet gör det omöjligt att ta sig fram. En extraminut vid 12., vid nästa mellantid är vi en halv timme efter ledarlaget.

Långsträckan till 14. går ut på att bara ta fast föregående lampa. På väg uppför berget med kontrollen kommer kartan fram ur bakfickan, en minuts runda för att säkra kontrolltagningen, och mitt i allt är köttmuren borta. Nu fart på benen, följer den redan ganska breda stigen till mellantiden och sedan bara fast föregående lampa, stämpla, kuta, stämpla, kuta till växling. Prestationen lämnar mycket att önska men placeringen är trots allt nöjaktigt 559, därifrån går det bra att lyfta.

Lampan och benen fungerade bra, så med lite skärpning klara man nog några Jukolan till. Ger över turen att välja etapp till Mika, var så god!

Kisaraporttia:


Alussa varmistellen PUF:n varoitukset tuoreessa muistissa. Hänen mukaansa pahat ykkönen ja kakkonen löytyivät kuitenkin hyvin ja kolmosella olinkin saanut kakkosjoukkueen noin minuutin ennen vaihtaneen Kihan jo kiinni. Siitä jatkoimme vuorovedolla muita ohitellen kunnes ysillä tuli eri hajonta. Matka jatkui kuitenkin joutuisasti ilman suuria kaarroksia. Pitkä väli 13-14 mietitytti lähtiessä, mutta mitään reitinvalintaa ei näkynyt, joten hyppäsin kompassin päälle tähtäimenä lampien välinen suolaakso. Hieman alkoi tossu painaa ja se alkoi näkyä ensimmäisen kerran suunnan pettäessä. Osuin kuitenkin keskelle lampea, joten paikka tuli heti selväksi. Siitä sitten noustiin ylös, jonka jälkeen itseluottamus oli nollassa ja tyydyin seurailemaan Sippolan Askoa enkä kysynyt edes koodia. Aavistelin pahinta ja rastilla totesin olleeni oikeassa. Eipä ollut kuitenkaan pitkä matka omalle, mutta minuutin verran kuitenkin taisi tulla. Reisien maitohapot alkoivat pikkuhiljaa nousta ylöspäin ja syrjäyttää pään normaalia nestettä. Turhia kaarroksia alkoi tulla entistä enemmän keskittymisen rakoillessa. Onneksi Jukolassa tuttuja riittää, joten oli helppo päätös hypätä lopun parille viimeiselle välille Laitamäen Mikan matkaan. Lopussa pääsimme vielä ihastelemaan kilpailukeskusta sen viereisen hienon "köysilaskeutumismäen" päältä.
Pummia ei siis tllut neljää minuuttia enempää ja kunnossakaan ei kovin paljon valiteltavaa ollut. Ihan tyytyväisenä voin tätäkin suoritusta muistella. Silti tuloksena itselläni kaikkien aikojen hitain kilometrivauhti Jukoloissa.
Ennen kisaa ajattelin hieman putoavani emoseuran "tärkeimmässä" Jukola-tilastossa. Mutta aloittaja-PUF:n suosiollisella avustuksella nostin kuitenkin vajaa pari sataa sijaa, joten sekin puoli meni hyvin. Lauantai-illalla olikin puhetta ko tilastosta ja sen päivittämisestä Eklundhin Harryn ja Jonen kanssa. Mutta uskoisin, että Jonella on taas hieman suurempi tilaston päivittämiseen nostettuaan 486 sijaa omalla osuudella. Liekö OK77:n all time high?

Uusi nimimerkki

on yhteensattumien johdosta I/IV. Koska olen aina aloittanut Jukolan Vehkalahdella niin myös ensi vuonna. Joukkue tällä hetkellä:
1. Harry
2. Danny
3. ?
4. Pära
5. ?
6. ?
7. ?

Täällä taitaa olla kilpailukeskus: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=16000&text=Salpa-Jukola&srs=EPSG%3A3067&y=6711112&x=529829&lang=fi

Ja pallo PUFille...

II-osuus varattu

Danni.lle!

Saadaan lähipäivinä nähdä syntyykö uusi Team Backman Venlajoukkue tai tuleeko vahvistus Jukolan joukkueeseen.
Täsmällinen tämä uusi veijari ei kuitenkaan ole (ei ole isäkään) koska joss olis niin tiedettäis jo, ja olisi muuten tuleva heimopäälikkö joutunu juoksemaan rastit läpi kiireisellä aikataululla.

Jouni Jukolassa 23h24min!

Se on siinä. Se on nyt tehty. Fjärdelagetin blogi raportoi ensimmäisenä mediana maailmassa tästä ainutlaatuisesta suorituksesta. Jouni Nurminen suoriutui Jukolan viestistä yksin. Siis juoksi kaikki osuudet erillisellä luvalla. Aikaa tuohon kului 23h24min. Maaliin tullessa kisakeskuksessa oli kuulemma aika hiljaista.. Tässä Jounin kommentteja tuosta huikeasta suorituksesta joka saa Fjärdelagetinkin kumartamaan. Jouni: Alku meni ihan odotuksien mukaan. Eka, toka ja kolmas osuus. Mutta neljännellä osuudella alkoivat hankaluudet, tai tuli siis kerralla kun jalka lipsahti kiveltä ja kaaduin iskien reiden kunnolla. Hetkeksi tuli oikein paha olo ja tuskanhiki nousi pintaan. Kunnon puujalka ja kävelyksi. Siitä sitten eteenpäin kävellen neljäs osuus loppuun samoin viides. Kuudennella osuudella rupesi pikkuhiljaa jalka helpottamaan ja seitsämännellä osuudella olo oli jo huomattavasti parempi. Maasto ei ihan olluta parasta tähän yritykseen, mutta sama kaikille... Ankkuripätkällä (suurinpiiretein siis Jounilla rastien 130-140 välissä, toim. huom) oli jopa hetken ihan juostavaa hienoa jäkäläkalliota!
Matkaa kepsin mukaan kertyi noin 80 km. Jouni paineli Jukolan läpi samoilla kengillä, paitaa tuli välillä vaihdettua. Puujalan lisäksi kroppa on kuulemma aika karmean näköinen, pientä ruhjetta ja oksanviiltoa täynnä. Tänään kuulemma Jouni ei aion käydä lenkillä, eikä EHKÄ huomenna rasteilla... Ensi vuonna Jouni aikoo juosta taas normi Juoklan, eli vain kolmannenosuuden ja ankkuripätkän.... Fjärdelaget onnittelee ja kumartaa
-mikki

Päran valinta

on neljäs.

Pallo Junnu-Dannylla, joka ilmeisesti haaveilee isona olevansa heimopäällikkö. No, Capuun on vielä matkaa.

Ajatukset kohti Vehkalahtea

Tulosten perusteella voi todeta, että: Ei huono! Kiitokset stuntman-Bisselle, joka taisi jonain hetkenä luvata tarjota saamastaan kunnianosoituksesta muulle joukkueelle bisset. Jäämme odottamaan...
Mutta koska seuraava kisa on aina se tärkein, on taas aika ruveta muodostamaan ensi vuoden juoksujärjestystä. Pelin säännöt lienevät samat kuin ennen.
Valintajärjestys allaolevan mukaan lienee: Pära, Danni, Harry, Puf, Mika, Antta, Capu
383 547 OK77 4 FIN 13:28:24
1 Petri Tötterman 1:52:09 557.
2 Harry Sainio 1:56:23 374. 3:48:33 381.
3 Daniel Backman 2:10:31 509. 5:59:04 400.
4 Anders Westerlund 1:30:11 511. 7:29:16 414.
5 Per Friman 2:11:56 1140. 9:41:13 535.
6 Mika Pasonen 1:36:06 210. 11:17:19 438.
7 Jan Biström 2:11:05 183. 13:28:24 383

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

It is allover now for 2010 JUKOLA


Nyt 56 km ja vajaan 3 tunnin loppuverryttelyn jälkeen voidaan Harryn kanssa todeta, että on se vaan niin kivaa, että huomenna voi taas treenata normaalisti tämän Jukolan juhlatapahtuman jälkeen. Ehkä vetoja radalla, jotta jalka nousee kevyemmin ensi Jukolassa... Syvällisemmät kommentit myöhemmin, muuta näin alkuun Harry: rutiinia on jo sen verran, että tajuaa telttaan osuuden jälkeen mennessä, että jaloilla on makuupussissa ahdasta. Parempi potkaista kramppiteltan kattoon kuin kaveria kuulaan... Toinen osuus oli Miesten osuus. 6 osuudella aurinkon jo paistaessa ei myöskään saanut mitään ilmaiseksi, pummeja siellä, pummeja täällä ja otteen herpaantuminen pitkällä välillä. Mutta sitähän se on. Jukola. Suuria tunteita ja muistoja kiikkustuoliin.

Jukola on Nautinto

On se vaan...
märkä metsä, hikisiä miehiä, jalka nousee ja mieletön keskittyminen, mutta kyllä harmittaa sitten jälkeenpäin kun juoksu on juostu ja se hyvä keskittyminen on pättkinnyt. Sitä ei pysty selittämällä poistaa eikä juoksua pysty uusimaan, se on niin kuin siinä.
Kaikki metsästä tulleet sanoivat että vaikeata on ja että suunistus ratkaisee itse voin tuohon listaan lisätä että jos eksyy sen verran että ei enää tiedä missä mennään niin on erittäin vaikeata löytää omaa olinpaikaa uudestaan, ja siinä menee helposti kymmenisen minuttia. Minun tapauksessä eksyminen helpotti menoa loppuradalla ja sen lisäks tämä "black out" antaa mahdollisuuden valita mieluisen etapin ensi vuoden Jukolaan.
Elikä nöyrä mieli ja kunnioitusta joukkue kavereitta kohtaan ja lisää harjoittelua ensi vuoden Jukolaan, kyllä tämävuotinen taas hauskaa ja opettava oli vaikka pummit harmittaa.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

JUKOLAYÖ KOTISOHVASSA


Kotijoukot ovat valmiit, yön koitoksiin

Joukkueet Elää!

Fjärdelaget päätti sitten loppujen lopuks napata ykkösestä rimppakinttun Hakun tilalle, Bisse saa kunnian juosta viimeisen osuuden.
Joukkue on siten seuraava:
1: Puf
2: Harri S.
3: Danni
4: Antta
5: Pärä
6: Mikki
7: Bisse

Fjärde tankkaa


Juhlapäivän normitoimia: Mikki melomassa 1.30h, Danni lähdössä fillarilenkille, kuulemma kevyt 45 min, Harry ja Pära tutustui Jukolamaastoon 3 km 1h ja Antta tankkaa teltoilla untapalloon.Puf selvinnee aloitukseen, Capu kuumeessa, valitettavasti, mutta paikkaaja löytyy joko omasta joukkueesta tai sitten napataan ykkösestä joku rimppakinttu Hakun tilalle. Tunnelma tiivistyy...

Jukola; aamutoimet käynnissä


Leiri on vielä hiljainen, niin miehetkin, hetki on lähes pyhä. Kohta päästään irti..."karataanko muilta jo avauksessa vai vasta myöhemmin?" tai "paljonkohan seuraava OK n joukkue häviää meille?" "Pystyykö sen mittaamaan kellolla vai tarvitaanko siihen kalenteria?"

perjantai 18. kesäkuuta 2010

No ainakin tuulee

Terkut Jukolankylästä. Kaikki alkaa olla valmista. Innokkuutta löytyy ainakin liikenteenohjaajista, ovat notkeita kuin rautakanki. Telttapaikat on kyllä kartalla, mutta pelloilla ei ole kuin ruoholeikkurilla ajetut ruudukot, eli kun yksi laittaa väärin.... OK on kuulemma saanut muutaman telttapaikan, hienoa! Saadaan sittenkin aitoa Jukolatunnelmaa aikaiseksi ja tästä huolimatta Jone voi valvoa koko yön.. Fjärden pääjoukko saapuu paikalle jo tänään perjantaina, tottakai, ja koeponnistaa kahvi ja huusin sekä pikkukivet patjanalla. Keitto on jo testattu ja aika laihaksi todettu. Kaikki jätteet lajitellaan asiaan kuuluvasti, nyt tosin osa lähti tarjottimelta "tuulensuuntaan" ja tuuli kuulemma yltyy viikonlopuksi. Näillä mennään oletko valmis?

Sataa, ei sada...

Nähtäväksi jää, mitä keliä Kytäjällä tulee pitelemään. Viimeistelytreeninä kävin naapurikunnan (Nurmijärven) golfkentän väylien välittömässä läheisyydessä lyömässä palloa. Sieltä oli risut aika hyvin siivottu, mutta luulen, että Hyvinkään puolella ne on jätetty maatumaan. Onhan Nurmijärvi vielä pari päivää "pääministerikunta". Muuten on havaittavissa normimeininkiä ennen Jukolaa. Vatsa toimii taas useamman kerran päivässä, nuhaflunssan iskemisen tuntua koko ajan. Luulen kuitenkin, ettei tuo itse suoritus jänskätä, vaan lähinnä "pelottaa" putken katkeaminen. Hakunilaan saakka nyt ainakin olisi tarkoitus sinnitellä. Ja kyllä tuo Salon kaupungininsinööri Mikakin olisi kiva tiputtaa kyydistä ennen putken katkeamista. Nisulaa, Salmenkylää, Lundströmin Maraa saatikka oman seuran Jamppoja ja kaimoja ei taida pystyä haastamaan, ainakaan tällä listalla: http://www.nic.fi/~kkv/jukolat_fi.pdf
Ensi viikolla raporttia, toivottavasti kaikilta muiltakin osuuksilta.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Pärakin sitten saatiin metsään

Ja ihan hyvällä tuloksella. Haettiin Cup-7:n rastit porukalla Sorvalammen maastosta. Ihmeteltiin siinä matkalla kilpailijoiden puheita: vaikeaa, "klurig bana" ja mitä niitä juttuja oli. Paria pientä reitinvalinnallista harhaa lukuunottamatta menimme rastilta rastille suorinta tietä. Ihan kuin suunnistuksessa kuulemma pitäisikin tehdä. Rastinottoa harjoiteltiin 24 kertaa, mikä varmaan riittää Jukolassa mille osuudelle tahansa. Taktiikka tehtiin valmiiksi myös pidemmille väleille. Kaiken muun hyvän lisäksi saimme myös ehkä ratkaisevan edun muihin, sillä testasimme myös sadekelin tekniikan, taktiikan, kengät, kompassin sekä muun varustuksen. Tuli muuten jälleen kerran todistettua myös se fakta, etteivät Fjärdelagetin pojat ole sokerista tehty.
Tästä jatketaan viikonloppuna. Ajateltiin muuten mennä jo perjantaina pystyttämään huoltotelttoja ja muuta rekvisiittaa, että on sitten emoseuralaislla huipuista rupuihin hyvä olla. Sen verran kuitenkin kiusataan, että sadetanssit tanssitaan illalla, joten varautukaa mutaan kisakeskuksessa ja luikkaisiin risukkoihin. Avokalliotakin alueella kuulemma on, mutta se on vaan aika paksun kivikon, risukon ja heinikon peitossa.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

4 yötä Jukolaan

Kohta päästään irti kuin sonnilauma. Vauhdilla metsään ja nöyränä pois. Maastonhan tuntee kaikki, siinä ei ole mitään yllättävää, ellei vahingossa osu johonkin hyväkulkuiseen polunpätkään tai avokalliolle...
Jalka vihoittelee, mutta siihen on omat kikat keksittynä, viimeisimpänä koitan tänään 10m teippiä..
Majoituskin järjestynee myös emoseuralle, joten sinne menemme tottakai siinä tapauksessa. Jos ei onnaa niin varasuunnitelma onnistuu kyllä, kyllä seikkailijalle aina tilaa löytyy
Tänää cuppiin pelottelemaan muita ja kehumaan itteämme, siitä lähtee Jukolaviikko liikkeelle! :)
VIIV

Jukola viimeistelyä

Viimeistelyt Jukolaa varten ovat täydessä käynnissä. Lähes kaikki on otettu huomioon. Alla muutama treeniesimerkki:
Yöunet minimointia
Seisoskelua mutapellolla sateessa
Seisokelua ja huippu-urheilijoiden vauhdin ihastelua yleisörastilla
Suunnistusta aamutuimaan sateessa
Odottelua
Sosiaalista kanssakäymistä tuttujen ja tuntemattomien kanssa
Kahvittelua
Sämpylöiden syömistä

Tämä kaikki on ollut mahdollista toteuttaa puolen viikon aikana Stadi-cupissa ja NLA-järjestelyissä. Oikeastaan mitään muuta ei ole jäänyt tekemättä kuin suunnistusharjoittelu. Mutta aina ennenkin se osuus on mennyt rutiinilla, joten ei liene syytä huoleen. Toivo tosin vielä elää, että torstaina ehtisi Länsirasteille testaamaan tuota "vauhdikasta" suunnistusta, sitähän tämän vuoden Jukolassa tarvitaankin.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Aavarannan länkkärit

Aavarannan länkkärit vaativalla teemalla oli mainio treeni Jukolaa varten, oli ryteikköä, suota ja ylämäkeä ja kauimmat rastit oli jopa vaativissa rastipisteissä. Oli kansallisen tasoinen 7 km rata. Fjärdestä oli mukana ainakin DB ja Capu. Hyvä että saatiin kaksi hyvää treeniä samalla viikolla. Tästä on hyvä jatkaa Jukolaan. Onneksi länkkäreissä voi vielä siirtyä juoksemaan pitempiä ratoja ettei saa takkiin omalta jälkikasvulta.

Ensi viikolla pitää seurata Tero Föhrin vanhaa viisautta ; viikkoa ennen Jukolaa pitää treenata rauhallisetsi alle 10 tuntia, siitä hyvä neuvo jokaselle fjärden jäsenelle.

Ohjelmassa kuitenkin Cup 7 ja Länkkärit ja JUKOLA

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Capu sanoi KÄY KARTALLA...

ennen Jukolaa!

Ja tottelevainen kun olen niin otin ison askeleen ja kipusin kartalle









Kyllä tää laji on aivan mahtava, ja nauttia saa kunhan vitsii.
Ja on se totta, kävin kyllä harjoittelemassa myös tänään, OKM oli ohjelmassa ja mukava sopivan haastava rata oli tarjolla Sjundeåssa. Pääsin metsään melkein viimeisenä (kävin alkulammitys rundilla RR radalla ensin) ainoastaan Jani lähti perään, ihmetteln kyllä kovasti miten Jani on harjoitellut tänä keväänä koska hän tuli kiini vasta viidenellä rastilla?
Sitten tulikin Capun selkä vastaan ryteikössä, tässä vaiheessa yritin oikein urakalla näytää että kuulun kyllä fjäärdetin joukoon ja juoksutin Capun mäkeä ylöös väärään laaksoon. Kyllä muuten huomas että Capu on harjoitellut koska vaikka kuinka sitten yritin juosta kovaa niin kyllä hän vaan sielä vieressä roikkuin.
No sitten suraavan kerran kun Capun näin oli kun hän tuli polkua vastaan 13-14 välillä, siinä vaiheessa yritin jo ravistaa vanhaa kilpakuppania (JK) kannoilta ja onnistui sekin loppujen lopuks, mutta pelkäsin kyllä että kone hyytyy sitä ennen.
Jukolassa sitten on vain tupplasti enemmän matkaa ja vielä yöllä, hyvä puoli siinä on että hyttysillä ei ole otsalamppua.
Ei tämä OKM valitettavasti ihan feelfritt mennyt, pummia tuli kyllä noin 2min verran joten kai tässä on mentävä vielä kerran kartalle.


Pummit:
Pahin oli kai siinä Capun kassa mäkivetoa juosten 7-väli
Isoin sitten ysi rastilla.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Vajaa kaksi viikkoa Jukolaan

Ja viikonloppuna oli ensimmäistä kertaa tänä vuonna odottava fiilis. Siis että ihan odotti Jukolaa, itse juoksua että taphtumaa ylipäätään. Menihän se fiilis ohi yhtä nopeasti kun tuli, mutta positiivista kuitenkin.
Toinen positiivinen fiilis tuli lauantaina pyöräillessä Lepsämäjoentietä. Juuri ennen Rinnekotia lahnuksesta päin tullessa on pieni mäennyppylä, jossa autojakin ihan varoitetaan jyrkkyydestä liikennemerkillä. Olisiko tuo ollut pahimmillaankaan 20 %:a enempää. Pituuskin jäi alle kilometriksi ja kokonaisnousuakaan ei tullut 50 metriä enempää.
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=40000&text=Giro+di+Leps%C3%A4m%C3%A4njoki&srs=EPSG%3A3067&y=6693672&x=371353&lang=fi
Mutta pienen aavistuksen se antoi isojen poikien pyöräilyistä Girolla ja Tourilla. Kovaa hommaa, oli "eväät" mitkä tahansa.
Ajatus olisi, että edes kerran vielä kerkiäisi kartan kanssa metsään ennen Jukolaa. OKM jää kyllä väliin. Muutenhan olisi todennäköistä, että joutuisi vielä vanhoilla päivillä emoseuran ykköseen juoksemaan.

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Emoseuran jukolakatsastukset

Raseborgin kisa oli myös Jukolakatsastus, huonolta näyttää seuran muille joukkueille koska näyttökriiterien mukaan laskettuna IIIV oli 5. ja Stenhård ankkare 6. sekä Capu 8. (7. yli 7km juosseista) seuran virallisessa näyttökisassa.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Viikko 21



Viikolla ei treenirintamalla tapahtunut paljon mitään, US kilpailussa olin pitkästä aikaa vain katsojana enkä edes päässyt toisessa kilpasarjassani (SKRR) metsään kun Freddy oli synttärijuhlissa. Tällä viikolla pääsin tosin ihan SKRR makuun kuin ensin juttelin 50 metsäänlähtijän kanssa lähdössä ja sen jälkeen menin itse Freddyn ja Pysenin kanssa, loppuaika oli yli tunnin mutta siinä on myös Emit etsintää mukana. RR on jännä laji!


Mutta otsikon mukaiseen treeniviikkoon.


Ma Muita kiireitä
Ti US kilpailuissa ( Huom ei Puhvettia)

Ke Lyhyt lenkki

To Muita kiireitä

Pe Lyhyt lenkki. Ylös, alas ja poikittain Tähtikalliota

La Polttopuiden tekoa 3 h

Su OK Raseborg 85 min


OK raseborgin kisoista voi kertoa että maasto oli mahtava, ja kakkosen pientä pummia lukuunottamatta oli tulossa kauden paras kisa kunnes heti seiskan jälkeen pihlahjapensas repi linssin silmästä. Siinä sitten pohdin kisan jatkoa ilman näköä poimien pihlajalehtia silmistä. Jatkoin kuitenkin matkaa ilman näköä mutta hävisin heti 2 min 8. ja 1,5 minuuttia 9. kun en huomannut kaikkia maastokohteita. 9. jälkeen sujui heti paremmin kuin rupesin käyttämään enemmän yötekniikkaa, ja totuin tilanteeseen vaikka juoksu jorpakossa oli vaikeata.


Loppurastit meni jopa hyvin, ja lopputuloskin oli ihan ok.


Jälkeenpäin pohdin tietysti että mikä on parempi, luopua kartanlukulinssistä tai pitkänäkölinsistä, ja pitäsikö Jukolaan varautua varalinsseillä. Tällä kertaa kartanluku onnistui mutta heti 3 metrin jälkeen sumeni.



Alla Junnurata


keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Kaivattua uhoa

Ei täältä tipu. Emoseuran keskustelupalstalla ihmetellään kovasti missä Fjärdelagetin "totuttu" uhoaminen on. Sen verran kuitenkin on suunnistusvuosia joukkueen jäsenillä takana, että jokainen tietää nöyryyden olevan avainsana lajia harrastettaessa. Faktojen tunnustaminen on toinen asia jonka jäsenistö, välillä tosin kantapäiden kautta, on saanut oppia.
Yksi fakta lienee, että Kytäjällä saattaa tulla yhdelle jos toisellekin uhoajalle "nuha". Kilpailukeskuksessa on jo nyt nostalginen retrofiilis n 10 cm:n vesipatjan ansiosta. Eikä tarvitse olla kummoinen ennustaja jos väittää, että kuivin jaloin ei lenkkareissa kisaa katsota saatika juosta. No, onneksi löytyy "ennen olleita", joilta voi sitten lainata nenäliinoja joita äiti ei muistanut pakata mukaan. Hyvä juttu kuitenkin on siinä, että suunnistustaitoa tarvitaan vielä vähemmän kuin normaalisti Jukolassa, urat tulevat olemaan kome metriä leveät. Tosin ehkä myös puoli metriä syvät.

Se Jukolasta tällä erää. Treenaamaan ei ole hirveästi viime aikoina kerennyt, mutta kauden avauskisa on juostu. Reittihärveliä ei ilmeisesti Raseborg ole tilannut, mutta alla reittipiirros skannattuna. Pummia tuli heti ykköselle minuutti ja ja lopun tievarmistelusta huolimatta n 30 sekuntia kolmelletoista. Jalalla tappiota tulee näköjään vähän toista minuuttia kilometrillä.