Finlands Nationaldag, en gång om året!

”Ensimmäinen maailmansota aiheutti Venäjän keisarikunnan sisäisen romahduksen keväällä 1917 ja taistelun maan hallinnasta. Myös Suomen suuriruhtinaskunta hajosi ja seuranneessa sekavassa tilanteessa Suomi julistautui itsenäiseksi valtioksi 6. joulukuuta 1917” (http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi#Itsen.C3.A4inen_Suomi)

Det börjar vara ett antal år sedan detta hände och vist har Finland försvarat sin självständighet efter det.
Att få ta del av hur Finland försvarat sig tillsammans med goda vänner är mycket roligt och direkt en upplevelse för den som bara behöver vara med. För den som ordnar upplevelsen är det kanske ibland en utmaning att hitta på den ultimata upplevelsen för en grupp människor som redan sett mycket tillsammans och på egna vägar också.

För detta års upplevelse stod Fjärde lagets förstaetapps löparen från Jukola 2011. Jag funderade vart vi var på väg ända tills 50m före målet där det stod en stor lapp, Luftfartsmuseet. Att besöka detta ställe, få berättat för mig om flygets historia i Finland och dessutom provflyga en Mersu (http://fi.wikipedia.org/wiki/Messerschmitt) var enastående och roligt och själva provflygningen otroligt svårt.
Det traditionella Självständighets firandet fortsatte sedan bland goda vänner med god mat och dryck och livliga diskussioner, prisutdelning och framröstande av officiella Finlands idrottare 2011, rösterna föll nästan enhälligt på Kaisa Mäkäräinen (http://sv.wikipedia.org/wiki/Kaisa_M%C3%A4k%C3%A4r%C3%A4inen).

Det var en fin tillställning, Stort Tack till alla inblandade och arrangörer. Ses säkert före det men åtminstone på Sommar Ölympiaden.

Näillä mentiin

Eikä siis mikään ihme, että vaikealta tuntui ja ehkä myös näytti siltä. Vähemmän lenkkeilyä ja muuta liikuntaa päiväkirjassa joka tapauksessa oli mitä miesmuistiin. Tuo muisti ei kuitenkaan pätki niin paljon näissä asioissa, vaikka muuten vanhuus kyllä antaa merkkejään. Semmoinen 200 tuntia loppusaldoksi kertyi. Kertoja oli suurin piirtein saman verran "lenkkien" keston vaihdellessa 30 minuutista 5 tunnin pyöräilyyn. Suunnistus jäi viime kesänä todella onnettomalle tasolle, vai mitä muuta voi sanoa yhdeksästä kerrasta. Tosin tärkein eli Jukola ei jäänyt väliin tänäkään vuonna. Joskus aikoinaan tavoitteena oli tunti päivässä liikuntaa, mutta siitä jäin melko reippaasti. Tekosyitä on niin paljon, ettei niitä kannata ruveta luettelemaan. Tästä lähdetään sitten uuteen nousuun uudessa sarjassa uudella innolla. Tavoitteita on jo asetettukin, mutta ennenkuin niistä julkisesti uskaltaa uhota, pitäisi jotain parannusta havaita tuolla lenkkirintamalla. Joten tässä vaiheessa tyydyn toteamaan suomalaiskansalliseen tyyliin: katellaan, tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää.

Kausi 2011

Kausi 2011
Uusi treenikausi on alkamassa ja on taas aika summata vanhaa. Harjoittelua oli tasan 100 tuntia (v 2010 150) ja 123 (190) kertaa eli treenit ovat painuneet selvästi alle tunnin per kerta ja pienentynyt vuodessa noin kolmanneksen. Näin vähän en ole liikkunut sitten polvileikkaukseni 2003, syitä on monta esim. ajanpuute ja laiskuus.
Tänä vuonna pyörälenkit puuttuivat täysin (24kpl), en kehtaa laskea mukaan kuin pyöräilen kotimaastoissa. Työmatkapyöräily jäi kesän aikana tekemättä pyörän rikkoutumisen takia ja koska työaikataulu ei keväällä sallinut, en päässyt koskaan vauhtiin. Työmatkapyöräily olisi minulle aika hyvä treenimuoto koska nopeimmillaan pääsen töihin noin 50 minuutissa ja en tarvitse paljon ylimääräistä niin pääsen tuntiin per suunta.
Suunnistamassa kävin vain 36 kertaa (47) ja palloilemassa kävin tosi vähän (2kertaa) kuin en enää saa pelata lasten kanssa, väittävät liian huonoksi ? hiihto ja juoksu olivat normaalilla tasolla.
Ranki kertoo että tänä vuonna oli H 40 sarjan huonoin sijoitus 289 , onneksi uusi sarja jo odottaa, mutta pääsin kuitenkin nipinnapin II luokan suunnistajaksi – parhaat suunnistukset tosin eivät olleet rankikelpoisia Jukolan oma suoritus sekä NÅIDM keskimatka. Fin 5. ei tullut rankibojoja kun juoksin AL sarjaa minne oli eksynyt pari kovaa sloboa tuhoamaan vertailuajan, antamatta korkeita vertailupisteitä vastineeksi. Ensi vuonna taas A sarjaa ?
OK ”Årets orienterare” listalla ei ole tullut näin paljon pisteitä sitten junnuvuosien- jos koskaan, 3 mitalia kolmesta Nåidin kisasta ! HS, keskari ja viesti, josta tosin HS ja viesti mitalit ei johdu omasta hyvyydestä. Vuoden aikana näkö haittasi jo huomattavasti suunnistusta, mutta uusin silmin kohti tulevaa kautta !

Svarta natten part II

Svarta Natten

NÅIDM Kimito 2011

Nåidin kisat juostiin taas tuttuun tapaan kahtena kisana samana päivänä, Kemiön paikallisen sportföreningin järjestämänä. Kuuluttajan apuna toimi muuten Pålle, fjärden entisen ? jäsenen Pellin veli. OK oli taas matkassa kisan suurimalla porukalla, mutta muita fjärden jäseniä ei näkynyt !! Aivan kuten SV joka seurana boikotoi kisoja ja juoksi jotain lähempänä olevia kissanristiäiskansallisia kotinurkilla, Capun mielestä vähän "skit stil" koska NÅIDin järjestäminen ei ole mitään herkkua, ja jos iso seura jää pois niin kisoja ei ehkä tulevaisuudessa järjestetä.

Nåidin kisoista tuli capulle kaksi yllätyspronssia sekä keskimatkalta että viestistä. Keskimatkan juoksu oli Capulta vuoden paras,( kartta alla, tulikin Yllä toim huom) mutta viestissä saan kiittää tänä vuonna joukkuekavereitani Ollia jaRadea. ( sekä hylsyn ottaneita PIFeniä että Bisseä (OKII) jonka polvi valitettavasti meni mäsäksi kesken juoksua.)

Keskimatkalla oli tietysti hieman helpompaa pärjätä kuin Mikael ja Sören juoksi H 21 ja Kenkku keskeytti. H 45 sarjassa, jolla oli sama rata, en olisi päässyt mitaleille, mutta D 21. olisin tokin saannut hopeaa Yggigsen jälkeen.

Tulokset

http://tunkki.homeunix.org/tulokset/se/2011_kimitoh/h40/tilanne/1/0/

Sommar-OS

Pidettiin sitten kesäolympialaisetkin. Paikkana oli Askiston upea, kisoja varten vartavasten uudistettu areena. Lajeina olivat: golf-chippi, saappaanheitto, neppis, jalkapallon pomputtelu, naulan naulaaminen pölkkyyn, paperilennokin pituusheitto, tasapainoilu liinalla, vauhditon pituushyppy sekä etäisyyden arviointi. Voittajaksi selvisi (kaikkien yllätykseksi) juniori Danny. Kisojen jälkeen nautittiin Bossen tarjoamista ravuista (ja yllätykseksemme myös paistista) ja asiaan kuuluvista lisukkeista, HJK:n pelistä sekä tietenkin hyvästä seurasta.

FSOM 2011 Individuellt

Capukin kävi viikonloppuna pohjanmaalla, Tulokset ja kartta alla. Meni ihan mukavasti 8. rastille saakka, pientä keskimatkatyyppistä neppailua, mutta heti kuin piti nostaa vauhtia pitkällä helpolla( sähkölinja kyllä pysähtää) Capu oli jo henkisesti lyöty. Pohja ja aluskasvillisuus oli capun polville (ja voimille ) liikaa. Ensi vuonna kirmaistaan uudessa sarjassa, paremmalla vauhdilla ? Ovanmalmin kallioilla ja Tenholan kirkonkylässä, toivottavasti silloin saan seuraa muiltakin fjärden jäseniltä? Kuriositeettina mainittakoon että tänäkin vuonna kisoissa oli muuten fjärdelaget, eka kerta sitten v 1981 H 14 sarjassa oli 4 Okn joukkuetta. 1981 juoksin muuten Järvenin kisoissa 3 joukkueen ankkurina ja nostin joukkueeni Okn kakkos ja nelos joukkueen ohi, ei se pärjääminen niin tärkeätä ole pääasia että lyö seurakaverit !, Muuten H 14 fjärdessä oli aloittajana myös capun jälkikasvua joten ehkä tulevaisuus myös fjärden osalta on turvattu. H14 ykkönen teki niin kuin H21 ykkönen ja voitti ! Muuten H21 ykkönen oli melkein sama kuin fjärde perustamisajankohtana ahvenanmaalla 1990 Jani ja Mikael oli vain saannut juiori Vesan kaveriksi ja nyt on vain kolme osuutta vanhan neljän tilalle. Pitäisikö fjärde myös juosta 21 sarjaa, kun muutkin vahnat gubbet pärjää?

Lajien kirjoa

Se meni sitten tuo rastiviikkokin ihan "reisille". Mykoplasma vai mikä lie painoi kovasti päälle yskän ja muun muodossa, joten maanantain koettelemusten jälkeen päätin huilata tiistain ja katsoa torstaina uudestaan. Olihan toki positiivistakin viikolla, koska sain muitakin joukkueen jäseniä treenaamaan. Herra Pasonen kerkesi pitkiltä lenkeiltään myös 7 kilometrin pikapyrähdykseen tiistain kisassa stunttinani. Sovittiin, että jättää viimeisellä leimaamatta, mutta ei kuulemma luottanut muistiinsa, joten hänpä jätti jo ykkösellä leiman väliin. Ihan hyvin poika kuitenkin suoriutui. Keskiviikkona muuten oli ohjelmassa suunnistajien SM-golf, jossa teinkin "elämäni kierroksen" ja olin tuloksissa jopa viides, tuloksena 86 lyöntiä (voittajalla 82). En muuten ikinä ennen ole pelannut alle 90, joten ihan hyvään paikkaan kierros tuli. Seuraavaa moista saadaan varmaan sitten odotella. No, torstainakaan olo ei tuntunut erityisen vahvalta, suunnistusta ajatellen, joten toimin silloinkin kuskina perheemme pomolle. Ja totesin siinä odotellessani, että kyllä tämä suunnistus on tuore laji penkkiurheilijalle. Joten perjantaina meninkin sitten mieluummin töihin. Lauantaina piti kuitenkin kokeilla taas numero rinnassa, koska jostain syystä natiaiset oli saatu ylipuhuttua "come backiin" suunnistuksen saralla. Oma suoritus oli sitä itseään, kun ajatus on muualla ja keskittyminen on jaksamisessa. Kompassikin näytti sitä sun tätä tai ei ainakaan sinne, minne itse olisin halunnut mennä, ja itse asiassa meninkin. Koko rata kuitenkin kierrettiin ja taisi jonkunmoinen suunnistuskärpänenkin purra loppumetreillä. Olisikohan ollut sama kärpänen asialla, koska perheen naiset alkoivat jo suunnittelemaan ensi vuoden rastiviikkoja. No, sinne on vielä pitkä aika ja naisilla kuulemma on oikeus muuttaa mieltään vaikka kuinka monta kertaa.
Toivottavasti tauti ja jälkiseuraamukset on jo voitettu kanta, ja voidaan oikeasti siirtyä tuohon lenkkeilyvaiheeseen. Tähän asti kun nuo lupaukset ovat olleet yhtä tyhjiä kuin aina ennenkin.
Ai niin, tulihan tuota sosiaalista elämää vietettyä suunnistajien kanssa viikolla. Siinä kuulumisisa vaihdellessa, tuli sellainenkin asia ilmi, että Anu Ekström ei ole ikinä juossut Jukolassa, mutta haluaisi sen tehdä ja ilmoittautui myös Fjärdelagetin varamieslistoille.

Lenkillä!

Viime viikon sairastelun jälkeen kävin eilen puolen tunnin hölkällä. Ja hyvin meni, ylämäetkin, jos ei nyt ihan juosten, niin ainakin niin, että jossain vaiheessa kumpikin jalka oli ilmassa. Ensi viikolla ohjelmassa FIN5. Ja sitten pitäisikin jo pikku hiljaa aloittaa treenaaminen kohti vuotta 2012. Suunnitelmissa mm Fjärdelagetin pyörämarssi Espoosta Tenholaan. Aiemmin olemme retken tehneet kaksistaan Antan kanssa, mutta huhujen mukaan koko Fjärdelaget osallistuisi tapahtumaan tänä vuonna. Kunhan saadaan päivä sopimaan...

Niistä kahdestakymmenestäyhdeksästä "triviaa":

Nyt kun yhteensattumien johdosta ei (taaskaan) ole päässyt lenkille tai temkemään muutakaan rasittavaa, niin jämähdin eräs ilta tsekkailemaan oma tuloshistoriaa jukola.com:ssa. Ovat pojat tehneet aika messevän duunin. Niinpä omien tulosten tsekkailuun ei mennyt tuntia enempää. Suurin piirtein kun muisti missä seurassa alkuaikona tulikaan juostua, niin hyvin löytyi. Kuten myös joukkuekavereita, joita ei ihan heti olisi muistanutkaan. Yhteensä heitä 78 eri henkilöä, joista 47:n kanssa kerta on, ainakin toistaiseksi, jäänyt ainoaksi. Onhan siellä toki joukossa myös kolme, joiden kanssa on tahkottu jo kymmenen kertaa samassa joukkueessa. Löytyipä myös kolme herraa joiden kanssa ollaan juostu samassa joukkueessa kahden eri seuran väreissä. Itseä parempaa seuraakin on ollut tarjolla: mm. 4 Jukola-voittajaa ja 4 pronssimitalistia. Omien joukkueiden sijoitukset eivät jostain syystä ole olleet noin hyviä. Siitä varmaan johtuukin se, että "nostoa" on tullut 2025 sijaa ja tiputusta vain 17. Tottahan se tietysti on, että ainoat kerrat kun sadan joukossa on päässyt juoksemaan, niin silloinhan nuo tiputukset ovat tapahtuneet.
Osuuksia on juostu seuraavasti: 1:9, 2:7, 3:5, 4:0, 5:1, 6:4, 7:3. Voipi hyvinkin olla, että joskus vielä pääsee kokeilemaan tuota neljättäkin...
Mutta ensi vuonna juostaan melkein kotimetsissä ankkuriosuus ja saadaan tasaluvut täyteen silläkin rintamalla.
Kuume onkin jo pikkuhiljaa helpottanut, joten eiköhän tässä taas voi jättää nämä tilastojen analysoinnit muille ja aloittaa ennennäkemättömän ja -kuulumattoman vuoden treenijakson. Tavoitteethan ovat jo olemassa.

Mukava keli, hauska treeni

Männä viikolla tehty kaikkea kivaa treenimielessä. Uitu, juostu, fillaroitu maastossa ja maantiellä. Eräänlainen enkka tuli pari päivää sitten Nuuksiossa kun Peten kanssa uitiin kaikissa eteen sattuvissa järvissä-lammissa. Ja tulihan niitä pari tuntisen lenkin aikana 16. Siihen päälle pari uimareissua niin totaali oli uintia 19 eri järvessä. Ei paha jos tykkää. Maantiellä piti polkaista hissunkissun, mutta lähti lapasesta ekassa alamäessä noin 800 m kohdalla..tulikin sitten reippaan puoleinen lenkki kun suunniteltu 45 min meni puoleen tuntiin..nooo.. Vesperin terassi oli maalina joten syykin oli ymmärrettävä. Ny lomille, en vielä tiedä minne, mut joka tapauksessa, sooon moro!

29. kerta

Meni muuten hieman ennakko-odotuksia (omia) paremmin tuo tämänvuotinen suoritus. Pummia puoli minuuttia ja reitinvalinnatkin samoja kärkijoukkueiden kanssa. No, onhan sillä toki merkitystä, että niitä polkuja oli jo kuutisen sataa joukkuetta tallannut. Mutta kyllä siellä rastien läheisyydessä kaikennäköistä koodien huutelijaa näkyi ja kuului. Puhumattakaan niistä, mitä lie junnuja, jotka ryntäilivät ohi väleillä sen seitsemän kertaa. Menisivät suoraan rastillensa, niin saisivat juosta oman tasoistensa kanssa koko matkan, prkl.
Karttaa ei ole näkynyt sen jälkeen kun siitä luovuin vaihdossa, mutta ilmeisesti Capu on huolehtinut omistaan????? Ohessa ihasteltavaksi reittihärvelin linkki: http://jukola.com/jukola/kartat/reittiharveli/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=29&kieli=
Tästä on hyvä jatkaa kohti tasalukuja ja melkein kotikonnuillahan sitä päässee juhlimaan. Arvonnoissa suosi kuulemma tällä kertaa ankkuriosuus rohkeaa. Sehän ei kuitenkaan haittaa, sillä ensi vuonnahan ollaan kondiksessa. Treenikin alkaa heti, huomenna...

Jukolaa odotellessa

..voi muistella mennyttä. Reilusti täytyy myöntää, että nyt tuli kyllä puhtain Jukola suoritus ikinä. Yhtään lippua ei tarvinnut haeskella, kaksi kertaa pieni sivuun ajautuminen joista toinen meni melkein viereiselle hajontarastille,siellä käymättä, pysähtymättä ja toinen oli oikeastaan "viestivalinta" eli pikkuletkan mukana polunkautta rastille. Jos siitä yksin olisin puskennut suoraan, enpä usko, että olisin ajassa voittanut yhtään, päinvastoin. Pitkäväli mallikkaasti todella sujuvasti suunnitelman mukaan suoraan lipulle, paras pitkäväli ikinä! Toi oli tän vuoden Jukola huipentuma! Ainahan sitä voisi vauhdista jotain sanoa, mutta näillä kilometreillä tuo juoksu oli silkkaa nautintoa alusta loppuun; ei tuskaa ja vaikka toinen kiekka lisää samaa vauhtia. Vielä kun eteen sattui sopivasti tuttu seikkailija Laura, niin mikäs siinä oli eteeenpäin lonniessa näin Juhlapyhänä. Valio Jukolassa mennään seuraavasti; Petri, Mikki, Danny, Antta, Pära, Haku, Harry. Se on siinä ja lenkille siitä!

Viimeistely

Torstai.Grillasin treenimielessä 100 a-luokan makkaraa. Hyviä olivat.Perjantai. Grillasin 80 a-luokan wotkinsia. Hyviä olivat ja kehuja tuli sekä Eija Ahvolta, että Susanna Haavistolta. Nyt katselen kirjovaraanin kuoriutumista ja keskityn Jukolaan. Kohta mennään....

Huoltoteltat pystyssä

s

Fjärdet rakentamassa huoltoteltoja huomista kisaa varten

19 vuotta sitten

307 338 Harry Sainio 1:27:09 +12:27 OK 77 2

On siinä tavoitetta tälle vuodelle. Vaikka antaisi tasoitusta minuutin lisäikävuodelta, niin tiukkaa tekee. Mutta miksi ylipäätänsä pitäisi verrata vanhoihin aikoihin. Ennen oli ennen ja nyt on nyt (sitä paitsi ennenhän olivat miehetkin rautaa). Alle kahden tunnin kuitenkin tähdätään. Fyysistä treeniä ei juuri tällä viikolla ole kerennyt tekemään ja henkinen valmistautuminenkin on ollut vähän niin ja näin. Muutaman prinsiipin kuitenkin yritän pitää kirkkaana mielessä:
1. Kyllä Danni jaksaa odottaa
2. Muut saavat nukkua pidempään
3. Petri ei välttämättä tarvitse lamppua
4. Ylämäissä ei tarvitse ohitella
5. Teen parhaani ja katson mihin se riittää
6. Näillä mennään

Niin on ajoissa maalissakin

Ajoissa lähtöön

Jukola

Kevät meni niin että heilahti. Kisattu on Suomessa, Liettuassa, Virossa. Fillaria poljettu enemmän kuin...koskaan.. ainakin nyt kun käsi ei oikein muuta anna myöten. No Huomenna menen Jukolaan, ainakin käymään. Pitää laittaa merkit kohdalleen ja varmistella selustaa JOS vaikka sinne sitten viikonloppuna.
Täältä sinne ja siellä kuulolla!

Enää hienosäätöä

Viime viikkojen vapaa-ajan lisääntyminen ja siitä seurannut tekemisen puute on johtanut oman liikunnan lisääntymiseen. Senpä takia uskalsin elvistellä jo ilmoittautuessa, että haluan OKM:n pitkälle radalle. Enkä kyllä tullut muistaneeksi, että H45 taitaa olla seurassa se sarja, jossa on eniten niitä, jotka sen seitsemän kilsaa haluavat juosta. No, järjestelytoimikunta oli kuitenkin tilanteen tasalla, eikä aiemmista vuosista tuttua lyhyttä rykäisyä edes tarjottu vaihtoehtona. Pientä epävarmuutta oman kunnon suhteen kuitenkin oli, sillä en uskaltanut lähteä polkemaan kisapaikalle vaan pummasin kyydin itselleni ja fillarille. Itse kisasta ei paljon kommentoitavaa ole. Joku ihmetteli rastien vähyyttä, mutta kun Jone on ratamestaaja ei muuta kannata odottaa (hyvä niin).

1: epävarmuutta polulta poistumisessa ja liian aikaisin. Suunnistusajatus taisi jäädä lähtöön.
2: eteneminen vaikeaa juurakkoisilla poluilla, olisi sittenkin pitänyt lämmitellä nilkat
3. ei helvata, taas polkuja, nyt kyllä oikaisen mutkat pehmeämmällä alustalla
4: puolivahingossa otin kaikki mahdolliset käyrät vaikka ylämäet menikin kävellen, muistaakseni Ravijoellakin jotain mäkiä on, joten kait sitäkin pitää hieman treenata
5: suo oli kuiva ja yritin puristaa pikkuhölkkää, mutta aina silloin tällöin piti ottaa muutama kävelyaskel ja "tutkia karttaa". Liekö aivot maitohapoilla vai ylikuumenneet kun ei käyrästö auennut millään rsatimäellä. Pari minuuttiia kartoitusta ennen kuin ymmärsin jyrkänteet oikein.
6: eipä enää haitannut polkureitinvalinnat sen verran painoi matka jaloissa.
7: "yllätys yllätys", hakkuun reunassa meni polku. Jotain hyötyä tästä kokemuksesta sentään on.
Maalissa fillarin selkään ja vauhdilla kotiin katsomaan futista. Lisävauhtia pyöräilyyn antoi muuten Annikan kommentti "sporttisesta olemuksesta". Muitakaan ei paikalla ollut, joten kaipa hän minua tarkoitti. En tiedä onko Jori niin rapistunut, onko taso OK:ssa tosiaan niin matala vai oliko kyseessä vain tyypillistä ruotsalaista kohteliaisuutta. Kehuivathan nuo Suomen peliä ja pelaajiakin sen futismatsin jälkeen.

Eihän tässä ole enää kuin kolme viikkoa

Siksi alkoi kiinnostamaan, että missäs sitä tänä vuonna onkaan tarkoitus juosta. kaivelin myös viime kerran (siis Vehkalahti 1992) kartan esille. Olin muuten kuin hepnaadilla lyöty, kun tajusin, että sehän on ihan sama maasto ja kilpailukeskusten välimatkakin taitaa olla vain kilometri. Täytyy jossain vaiheessa tehdä jonkun sortin kuivaharjoitus vanhalla kartalla. Alla muidenkin ihailtavaksi maastoa ja ensimmäistä osuutta 19 vuotta sitten.

Maastosta en muista juuri mitään enkä myöskään pysty kommentoimaan reitinvalintoja. Eihän ensimmäisellä osuudella tosin sijoilla ynnämuut itse niitä tarvitse tehdäkään.
Tänäkin vuonna juoksen ensimmäisen osuuden ja taitaa emoseuran ykkösjoukkuekin olla lähes sama. Oikeastaan mikään muukaan ei juuri ole muuttunut noista ajoista. Paitsi, että oma vauhti on arvokkaampaa, karttamerkit liian pieniä ja kilpailukumppanit ihan kakaroita.
Ai niin, jykevin muisto noista kisoista taisi olla (OK:n kymppisakkiin sijoittumisen lisäksi) pöly kilpaulukeskuksessa ja varsinkin lähtörynnistyksessä.

Det börjar dra ihop sig

Eihän tässä ole kuin pari viikkoa enää. Mitään uutta raportoitavaa ei ole, kunto on nousussa, kuten aina. Tai sen verran muutosta on tapahtunut, että lenkistä ei oikein tunnu palautuvan ollenkaan. Vaikka lenkkiväli on harva, painaa edellinen silti jaloissa. Toinen, ilmeisesti sekin vanh... eikun kokemuksen tuoma merkki on, että askeleesta on tullut aika lyhyt. Kevyt englantilainen jalkapallohölkkä kuvaa ehkä parhaiten nykyistä huippuvauhtia. Tosin huippuvauhtia ei oikein nykypäivänä tule edes testattua, auto kun odottaa kiltisti parkkipaikalla toisin kuin joskus ennen bussit. Kolme kertaa on tullut käytyä metsässä ihan suunnistamassa. Jos niistä jotain positiivista hakee, niin lippu on löytynyt. Toisaalta, ei näillä kilsoilla kävellen saisikaan pummata. Ohessa linkki Espoo-rastien reittihärveliin, missä tiistai-iltana kätevästi tuli yhdistettyä kävelysuunnistus- ja maastojuoksuosioita. http://www.espoonakilles.fi/RouteGadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=97&kieli=fi
Tästä jatketaan, leuka rintaa ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se nyt meni.

Sprint i Kilo

Testade sprint-OL på Suunnistava Uusimaas AM i Frisbacka. Området var inte helt obekant, men har blivit mindre med åren... Sprang H35-banan som utomstående, bra val för det blev en del riktig sprint-OL med murar, gårdar, gångar etc. Kartan och ganska yra vägval finns på Rutthärdellen (http://espoonsuunta.fi/reitti/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=29&kieli=)

Joggade till Kilo och hittade tävlingen till slut. Sprang i trikåer (kallt) och lätta löpskor (bekvämt) som fungerade bra. Kartan 1:5000 betyder att allt är i famnen direkt - kräver fullständig koncentration på uppgiften. Säkrade genom lite hårdare träning dagarna före för att undvika alltför fräscha ben och därpåföljande misstag.

K-1 tänkte börja lugnt, men var redan halvvägs när jag kom fast på kartan
1-2 säkrade med stigarna
2-3 trodde varken på kompass eller sol, tappade ca 45 s
3-4-5 bara springa rakt mot kontrollen
5-6 inga vägval
6-7 började kvartersdelen med att runda åt fel håll, tappade ca 10 s
7-8 såg inte passagen söderut och bommade dessutom kontrollen
8-9 såg först en öppning i muren - men vägen är stängd pga tomtmark, tappade ca 10 s på 7-9
9-10 rakt på
10-11 såg tjocka sträcket först på parkeringsplatsen och tappade närmare 20 s
11-12-13-14-M full fart runt skolan

2,8 km på 18.02 och snabbaste i H20 hade 14.05 på samma bana, så jag blev regelrätt utklassad. Vid 4. kontrollen, 760 m löpt, var jag redan 2 minuter efter, så killarna springer faktiskt fort i skogen. Dessutom kan de läsa karta i farten!

På Jukola är det kanske mindre håsigt, fast det är väl inte lika noga med sekunderna där. Egentligen var sprinten ganska skojig att prova på.

Kehitys kehittyy

Ja harjoitus tekee mestarin. Kohta nimittäin on varmaan syytä alkaa mittailemaan palkintokaapille tilaa tai ainakin ostaa uudet kengät, sillä nykyinen kenkälaatikko saattaa hyvinkin täyttyä tulevaisuudessa. Voin nimittäin käsi sydämellä sanoa, että pari viikkoa on mennyt niin, että kaikki liikenevä vapaa-aika on mennyt kuntoa kohentaessa. Kuntohan nousee tietysti levätessä, mutta onpa tuota superkompensaatiotakin kehitetty noin viidellä tunnilla viikossa. Kasi kertaa on tullut juostua kartankin kanssa, ensimmäisellä kerralla Länsirasteilla kymmenisen minuuttia ja toisella kertaa Cup-7:n rasteja poishakiessa jopa 20 minuuttia ennen kuin meni könyämiseksi. Tuntia pidemmät lenkit täytyy kyllä edelleen mennä pyörien päällä. Fiilikset ovat kuitenkin positiiviset ja näyttää yhä todennäköisemmältä, että aloitusosuuden ajan ensimmäinen numero on 1.

Noin kaksi tuntia

On arvio tällä hetkellä Jukolan ensimmäisestä osuudesta. Toivottavasti lopputulema on kuitenkin vielä lähempänä puoltatoista tuntia kuin kahta, siis sitten kesäkuussa.
Vajaa kaksi kuukautta meni tekemättä juuri mitään kunnon parantamisen hyväksi. Syitä ja varsinkin tekosyitä oli riittämiin. Pari viikkoa sitten pästiin kuitenkin taas "kasvu-uralle" ja kuntohan nousee kohisten. Tai ainakin suhisten. Männä viikolla harjoituspäiväkirjaan merkattiin jo kolme lenkkiä pyörällä sekä kolme myös juosten. Juoksusta voi tosin puhua tässä yhteydessä vain huumorimielellä. Mutta eipä nuo lenkit tosin kovin tiukan kävelytuomarin sihdin läpikään olisi menneet. Pisin oli perjantain hölkkä työpulpetilta kotiin, 44 minuuttia.
Maastoon en vielä ole ehtinyt mutta taitaa sekin päivä olla lähempänä kuin koskaan tänä kesänä. Pari kertaa olisi varmaan hyvä käydä ennen Jukolaa. Koko yötä ei nimittäin tänä vuonna(kaan) ole aikaa viettää metsässä. Juna Helsingistä Turun laivarantaan nimittäin lähtee siinä viiden jälkeen aamulla ja siinä olisi kuulemma hyvä olla mukana, jotta taas olisi Maarianhaminassa sunnuntai iltapäivällä.
Kuivaharjoitteluakin tuli muuten kokeiltua talvella. Nurkista löytyi Kytäjä-Jukolan kartta, missä oli kaikki rastit. Piirtelin siihen reittini viiime kesältä "ulkomuistista" katsomatta kisakarttaa. Aika hyvin meni reitti kohilleen, ei tosin yhdeltä istumalta.
Fiilis on kuitenkin edelleen sellainen, että kakkososuudella on kaikki mahdollisuudet päästä nostamaan sijoitusta kolminumeroisia lukuja. Kukas se muuten joutuukaan siellä vaihtopuomilla odottelemaan?

50 päivää Jukolaan

Hei kundit vain 50 päivää herkistellä
http://www.jukola2011.net/

keäkausi alkoi

Pitkäperjantaina keskimatka ja eilen reserviläisten maastojuoksu Granin hiekkaradalla. Aika oli ennakko odotuksia parempi 10;03 . Vaikka hävisinkin jälkikasvulle 30s tulos on tyydyttävä heikon talven jälkeen. Tästä on aikaa vajaa kaksi kuukautta aikaa herkistellä ennen jukolaa. Toivottavasti ehdin kartalle vielä pari kertaa ennen jukolaa, ja vielä toivoisin että näkisin myös joukkuemme muita jäseniä treeneissä.

70-vuotisjuhlat

Käytiin Antan kanssa onnittelemassa ikinuorta manageria. Luvattiin järjestää porukalla yleviä elämyksiä kesällä.

Kilpailukausi alkoi

Kilpailukausi on jo alkanut. Capu kävi reserviläishiihtoammuntakisoissa viikko sitten. Näiden kisojen hyvä puoli on että huomaamatta ja voimia kuluttamatta saa loppuajaksi helposti vartin hiihtoaikaa enemmän. Näyttää hyvältä treenikirjassa.

Mutta asiaan, viikonloppuna oli m.m NÅIDin hisukisat. Capu oli taas kauden ensimmäisessä ja viimeisessä hisukisassa. Edistystäkin on tapahtunut ei tullut hylsyä tänä vuonna.
kartta yllä ( löytyy myös reittihärvelistä, http://www.mu-suunnistus.fi/harveli/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=17&kieli==

Kevättä rinnassa

Ja tulehdus lonkassa. Vaikka PUF tiesikin, ettei sairaskertomukset ketään kiinnosta, niin ajattelin kuitenkin sellaisesta kirjoitella. Eipä tänne mitään muutakaan tekstiä juuri tule.
Helmikuun alun hölkkäily, parhaimmillaan jopa neljä hölkkää viikossa, ei sitten kovin hyvä juttu ollutkaan. Juuri kun hölkkä alkoi tuntua jo paikoittain juoksulta, alkoivat paikat kronaamaan. Ainahan ne toki näillä kilsoilla niin tekevät, mutta nytpä joutui jopa toteamaan lauluntekijän sanoin "jatkoin matkaa kävellen kotiin". Pari viikkoa lepoa ei asiaa parantanut. Toki nuo pari treenien mallinäyttöä ehkä pahensivat asiaa. Pakkohan sitä oli sitten mennä ihan oikealle lekurillekin. Kun ei tuo netistä diagnoosin etsiminen näillä nakeilla niin helposti onnistu. Pari viikkoa vielä pitäisi totaalilepoa viettää ja Buranaa kolmesti päivässä. Epikriisiin oli lekuri vielä laittanut loppukaneetiksi: "Potilas ei ollut halukas kortisoni-pistokseen". Mitä turhia, silloinhan ehkä olisi joutunut aloittamaan lenkkeilyn jopa viikon päästä ja tavoitehan on vasta ensi vuodessa.

1000 km på skidor

Skidat 1000 km den här vintern, nu kan man börja träna igen.

Ihan vaan tiedoksi

Jukola 2009, Mikkeli: 2:05
Espoon ranta, syyskuu 2009: 4:17
Jukola 2010, Hyvinkää: 1:56
Espoo, 13.2.2011: 1:33
Ja siinä ne sitten olivatkin, meinaan juosten tehdyt yli puolentoistatunnin lenkit viimeisen kahden vuoden ajalta.

Hiljaista on todellakin

Nimittäin vauhti. Toisin kun eräillä, jotka joko itse kehuvat tai ovat jääneet kiinni salaa treenaamisesta. Itsekin olen ollut treenaamisen kanssa tekemisissä melko runsaasti. Eri ikäisten futisjunnujen kanssa vierähtää viikosta suurin osa "vapaa-ajasta". Saahan siinä toki itsekin jotain liikuntaa, tosin ne näyttösuoritukset eivät kovin monimutkaisia voi "yhteensattumien johdosta" olla. Kaiken tämän lisäksi on joka viikkoon mahtunut kerta, pari lenkillä käyntiäkin. Juosten tai hiihtäen. Nyt ilmeisesti täytyy lisätä tuota lenkkeilyn määrää, sillä "Tenala 2012-projektiin" ilmaantui maan mainio harjoitustapahtuma. Näyttävät nimittäin järjestävän vuoden 2011 version Retki-Rogainingista Raaseporissa. Ja siinä lajissa ei tuo hiljainen vauhtikaan niin hirveästi haittaa...

Jukolaan vain 136 päivää

Jukolaan on vain 136 päivää ja kunnonkohotus pitäisi olla jo hyvässä vaudissa. Fjärden muista jäsenistä tiedän vain Harryn uhoilut (alla), PUFn harjoittelu jumpan vetäjänä ja että Mikki on menossa jopa SM HISUkisoihin joten näillä lienee kunto kohillaan kesäkuussa. Capukin on vihdoinkin terveytynyt, ja saannut yhden hyvän (alkutasoon verrattuna) treeniviikon aikaiseksi

v 4
Ma Hiihtoa 35 min 5 km ( Zachen kanssa,)
Ti Ok jumpaa 60 min petrin johdolla
La Hiihtoa 38 min 7,5 km ( + 2 km Pysenin kanssa, oli kuitenkin pari terävää lyhyttä vetoa)
Su OKM Hiihtosuunnistus 60 min, 6km (Fabben gps mukaan 8,2km josta ajallisesti suuri osa oli metsässä tarpomista. (tuli pieni ohihiihto).

Tästä kun kunto toivottavasti nuosee takaisin lähtötasolle niin hiihtolenkitkin pitenevät 10km/60 min tasolle ennen Vargspåretia 5.3

Hiljaista on

Hiljaista on treenirintamalla. Itsenäisyysjuhlan aikoihin alkanut köhä jatkui jouluun ja seuraava kunnon flunssa alkoi heti uudenvuoden jälkeen, Treenikerrat viimeisten 7 viikon aikana on 5 kertaa varovaista (lyhyttä ja kevyttä) hiihtoa. Tovoittavasti teveydentila tästä paranee koska Jukolaan on vain 5 kuukautta.

Toivottavasti muiden hiljaiselo johtuu kovan treenin tuottaman ajanpuutteen takia.
ps ilmoitusruutu on jo avattu,..