Lajien kirjoa

Se meni sitten tuo rastiviikkokin ihan "reisille". Mykoplasma vai mikä lie painoi kovasti päälle yskän ja muun muodossa, joten maanantain koettelemusten jälkeen päätin huilata tiistain ja katsoa torstaina uudestaan. Olihan toki positiivistakin viikolla, koska sain muitakin joukkueen jäseniä treenaamaan. Herra Pasonen kerkesi pitkiltä lenkeiltään myös 7 kilometrin pikapyrähdykseen tiistain kisassa stunttinani. Sovittiin, että jättää viimeisellä leimaamatta, mutta ei kuulemma luottanut muistiinsa, joten hänpä jätti jo ykkösellä leiman väliin. Ihan hyvin poika kuitenkin suoriutui. Keskiviikkona muuten oli ohjelmassa suunnistajien SM-golf, jossa teinkin "elämäni kierroksen" ja olin tuloksissa jopa viides, tuloksena 86 lyöntiä (voittajalla 82). En muuten ikinä ennen ole pelannut alle 90, joten ihan hyvään paikkaan kierros tuli. Seuraavaa moista saadaan varmaan sitten odotella. No, torstainakaan olo ei tuntunut erityisen vahvalta, suunnistusta ajatellen, joten toimin silloinkin kuskina perheemme pomolle. Ja totesin siinä odotellessani, että kyllä tämä suunnistus on tuore laji penkkiurheilijalle. Joten perjantaina meninkin sitten mieluummin töihin. Lauantaina piti kuitenkin kokeilla taas numero rinnassa, koska jostain syystä natiaiset oli saatu ylipuhuttua "come backiin" suunnistuksen saralla. Oma suoritus oli sitä itseään, kun ajatus on muualla ja keskittyminen on jaksamisessa. Kompassikin näytti sitä sun tätä tai ei ainakaan sinne, minne itse olisin halunnut mennä, ja itse asiassa meninkin. Koko rata kuitenkin kierrettiin ja taisi jonkunmoinen suunnistuskärpänenkin purra loppumetreillä. Olisikohan ollut sama kärpänen asialla, koska perheen naiset alkoivat jo suunnittelemaan ensi vuoden rastiviikkoja. No, sinne on vielä pitkä aika ja naisilla kuulemma on oikeus muuttaa mieltään vaikka kuinka monta kertaa.
Toivottavasti tauti ja jälkiseuraamukset on jo voitettu kanta, ja voidaan oikeasti siirtyä tuohon lenkkeilyvaiheeseen. Tähän asti kun nuo lupaukset ovat olleet yhtä tyhjiä kuin aina ennenkin.
Ai niin, tulihan tuota sosiaalista elämää vietettyä suunnistajien kanssa viikolla. Siinä kuulumisisa vaihdellessa, tuli sellainenkin asia ilmi, että Anu Ekström ei ole ikinä juossut Jukolassa, mutta haluaisi sen tehdä ja ilmoittautui myös Fjärdelagetin varamieslistoille.