S-1: kartta käteen ja menoksi, ilman muuta yläkautta, siis uralle jota pitkin ylös, ja aukkojen kautta kivelle, ok suoritus.
1-2: tätä pitää jo hieman miettiä, vasemmalle ja uria pitkin kuviorajallejosta suon reunaa rastille. Alun isolla polulla on kaatunut puita polun päälle, olisi voitu merkitä karttaan (no, ovathan ne, mutta alkaa varmaan näkö heiketä...). Hyvin menee suunnitellusti kunnes viimeisellä suolla missaan suonotkossa kääntymisen. Takaisin ja pari minuuttia extraa.
2-3: suon yli ja tarkkana rinteessä. Onneksi rastilta lähtevä paljastaa sijainnin, muuten olisi voinut tulla enemmänkin ihmettelyä
3-4: alas, ylös ja alempi jyrkänne, ok
4-5: Suunnitelma: alas suolle, ura jyrkänteen vasemmalta puolelta, suonotko ja leveä polku, siitä ylös mäkeen polku alle ja sitä pitkin rastille. Toteutus: Oho, meninkin näköjään mäen oikelta puolelta, ei se mitään, suonotko yli polulle ja ylös mäkeen, hyvin menee silti, polku alle ja ruvetaan laskettelemaan alaspäin, on muuten hieman isompi polku ja vähän enemmän hakattukin. Mikähän lammikko tossa on, ovatko nuo keltaiset ympyrät avosoita. Jep jep, tuolla on iso linja ja peltoja, autotie. Missähän sitä nyt ollaan, aha tuolla vielä masto, missä sellainen on kartalla. Selvä, tämä kisa taisi olla tässä, voisin varmaan heittä kompassin tohon lammikkoon, kun ei sitä näköjään tule katsottua kuitenkaan. No, tätä kisaa ei keskeytetä, ja ihan kostoksi mennään läpi vaikeimman kautta. Eli alsa notkoon, polkua alle vihreän reunaa mäelle ja alkuperäistä suunnitelmaa loppu.
5-6: mielenkiintoista, ilman edellistä pummia olisin mennyt etelän teitä ja peltoja pitkin, mutta kuten sanottu, tyhmästä päästä pitää ruummin kärsiä, eli suoraan. Ensiksi niityille ja sitten ojan reunaa Jukolan kilpailukeskuksee, siitä mäki ylös, tulin näköjään hieman vasemmalle, joten lampi ympäri siltä puolelta, polkuja, pari suota ja leima. Ok, tosin oli helppo itsensä kävelemään muuallakin kuin ylämäessä.
6-7: alas suolle, ja mäen reunaa rastille, ihan ok
7-8: reittisuunnittelu oli jäänyt parin rastin päähän, mutta ajatus oli mennä mäen reunaa suon kautta hakkuulle ja polun päästä mäen päällystä pitkin rastille. Ohittaessani tiheikköä kuului sen sisältä tyttölapsen ääni " Hjälp mig någon". Joten eipä muuta kuin sinne katsomaan ja kyselemään mikä hätänä. Orientin tyttö oli hukassa ja hädissään. Siinä sitten neuvoteltiin meneekö hän seuraavalle rastille vai kilpailukeskukseen suoraan. Kilpailun jatkaminen voitti, joten saatoin hänet vihreän läpi hakkuun jyrkänteelle. Tytön rasti oli mäen toisella puolella, jonne hän uhkasi löytää itse. Joten jatkoin matkaa hakkuun polulle ja loppumatka menikin sitten suunnitelman mukaan. Itse asiassa loppuvälillä oli jo hieman suunnistusajatusta mukana, sillä juoksin reitin pysähtymättä rastille asti.
8-9: alas, vihreän läpi ja takarinteessä leima, ok,
9-10: nenää pitkin, hieman vasemmalle ja iso kivi näkyikin jo.
10-M: loppuhölkkä maaliin, saa tänään käydä jäähdyttelystä. Jos nyt hakemalla hakee jotain positiivista, niin jäipähän vähän paukkuja viestiin...
PS ne viestin paukut loppuivat kyllä jo matkalla ykköselle. Mutta opettavainen viikonloppu oli kuitenkin. Jos haluaa suhtkoht pummitta suunnistaa, on sitä varmaan treenattava ainakin muutama kertaa kesässä. Onneksi ensi vuoteen on aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti