Ajoissa lähtöön

Jukola

Kevät meni niin että heilahti. Kisattu on Suomessa, Liettuassa, Virossa. Fillaria poljettu enemmän kuin...koskaan.. ainakin nyt kun käsi ei oikein muuta anna myöten. No Huomenna menen Jukolaan, ainakin käymään. Pitää laittaa merkit kohdalleen ja varmistella selustaa JOS vaikka sinne sitten viikonloppuna.
Täältä sinne ja siellä kuulolla!

Enää hienosäätöä

Viime viikkojen vapaa-ajan lisääntyminen ja siitä seurannut tekemisen puute on johtanut oman liikunnan lisääntymiseen. Senpä takia uskalsin elvistellä jo ilmoittautuessa, että haluan OKM:n pitkälle radalle. Enkä kyllä tullut muistaneeksi, että H45 taitaa olla seurassa se sarja, jossa on eniten niitä, jotka sen seitsemän kilsaa haluavat juosta. No, järjestelytoimikunta oli kuitenkin tilanteen tasalla, eikä aiemmista vuosista tuttua lyhyttä rykäisyä edes tarjottu vaihtoehtona. Pientä epävarmuutta oman kunnon suhteen kuitenkin oli, sillä en uskaltanut lähteä polkemaan kisapaikalle vaan pummasin kyydin itselleni ja fillarille. Itse kisasta ei paljon kommentoitavaa ole. Joku ihmetteli rastien vähyyttä, mutta kun Jone on ratamestaaja ei muuta kannata odottaa (hyvä niin).

1: epävarmuutta polulta poistumisessa ja liian aikaisin. Suunnistusajatus taisi jäädä lähtöön.
2: eteneminen vaikeaa juurakkoisilla poluilla, olisi sittenkin pitänyt lämmitellä nilkat
3. ei helvata, taas polkuja, nyt kyllä oikaisen mutkat pehmeämmällä alustalla
4: puolivahingossa otin kaikki mahdolliset käyrät vaikka ylämäet menikin kävellen, muistaakseni Ravijoellakin jotain mäkiä on, joten kait sitäkin pitää hieman treenata
5: suo oli kuiva ja yritin puristaa pikkuhölkkää, mutta aina silloin tällöin piti ottaa muutama kävelyaskel ja "tutkia karttaa". Liekö aivot maitohapoilla vai ylikuumenneet kun ei käyrästö auennut millään rsatimäellä. Pari minuuttiia kartoitusta ennen kuin ymmärsin jyrkänteet oikein.
6: eipä enää haitannut polkureitinvalinnat sen verran painoi matka jaloissa.
7: "yllätys yllätys", hakkuun reunassa meni polku. Jotain hyötyä tästä kokemuksesta sentään on.
Maalissa fillarin selkään ja vauhdilla kotiin katsomaan futista. Lisävauhtia pyöräilyyn antoi muuten Annikan kommentti "sporttisesta olemuksesta". Muitakaan ei paikalla ollut, joten kaipa hän minua tarkoitti. En tiedä onko Jori niin rapistunut, onko taso OK:ssa tosiaan niin matala vai oliko kyseessä vain tyypillistä ruotsalaista kohteliaisuutta. Kehuivathan nuo Suomen peliä ja pelaajiakin sen futismatsin jälkeen.

Eihän tässä ole enää kuin kolme viikkoa

Siksi alkoi kiinnostamaan, että missäs sitä tänä vuonna onkaan tarkoitus juosta. kaivelin myös viime kerran (siis Vehkalahti 1992) kartan esille. Olin muuten kuin hepnaadilla lyöty, kun tajusin, että sehän on ihan sama maasto ja kilpailukeskusten välimatkakin taitaa olla vain kilometri. Täytyy jossain vaiheessa tehdä jonkun sortin kuivaharjoitus vanhalla kartalla. Alla muidenkin ihailtavaksi maastoa ja ensimmäistä osuutta 19 vuotta sitten.

Maastosta en muista juuri mitään enkä myöskään pysty kommentoimaan reitinvalintoja. Eihän ensimmäisellä osuudella tosin sijoilla ynnämuut itse niitä tarvitse tehdäkään.
Tänäkin vuonna juoksen ensimmäisen osuuden ja taitaa emoseuran ykkösjoukkuekin olla lähes sama. Oikeastaan mikään muukaan ei juuri ole muuttunut noista ajoista. Paitsi, että oma vauhti on arvokkaampaa, karttamerkit liian pieniä ja kilpailukumppanit ihan kakaroita.
Ai niin, jykevin muisto noista kisoista taisi olla (OK:n kymppisakkiin sijoittumisen lisäksi) pöly kilpaulukeskuksessa ja varsinkin lähtörynnistyksessä.

Det börjar dra ihop sig

Eihän tässä ole kuin pari viikkoa enää. Mitään uutta raportoitavaa ei ole, kunto on nousussa, kuten aina. Tai sen verran muutosta on tapahtunut, että lenkistä ei oikein tunnu palautuvan ollenkaan. Vaikka lenkkiväli on harva, painaa edellinen silti jaloissa. Toinen, ilmeisesti sekin vanh... eikun kokemuksen tuoma merkki on, että askeleesta on tullut aika lyhyt. Kevyt englantilainen jalkapallohölkkä kuvaa ehkä parhaiten nykyistä huippuvauhtia. Tosin huippuvauhtia ei oikein nykypäivänä tule edes testattua, auto kun odottaa kiltisti parkkipaikalla toisin kuin joskus ennen bussit. Kolme kertaa on tullut käytyä metsässä ihan suunnistamassa. Jos niistä jotain positiivista hakee, niin lippu on löytynyt. Toisaalta, ei näillä kilsoilla kävellen saisikaan pummata. Ohessa linkki Espoo-rastien reittihärveliin, missä tiistai-iltana kätevästi tuli yhdistettyä kävelysuunnistus- ja maastojuoksuosioita. http://www.espoonakilles.fi/RouteGadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=97&kieli=fi
Tästä jatketaan, leuka rintaa ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se nyt meni.

Sprint i Kilo

Testade sprint-OL på Suunnistava Uusimaas AM i Frisbacka. Området var inte helt obekant, men har blivit mindre med åren... Sprang H35-banan som utomstående, bra val för det blev en del riktig sprint-OL med murar, gårdar, gångar etc. Kartan och ganska yra vägval finns på Rutthärdellen (http://espoonsuunta.fi/reitti/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=29&kieli=)

Joggade till Kilo och hittade tävlingen till slut. Sprang i trikåer (kallt) och lätta löpskor (bekvämt) som fungerade bra. Kartan 1:5000 betyder att allt är i famnen direkt - kräver fullständig koncentration på uppgiften. Säkrade genom lite hårdare träning dagarna före för att undvika alltför fräscha ben och därpåföljande misstag.

K-1 tänkte börja lugnt, men var redan halvvägs när jag kom fast på kartan
1-2 säkrade med stigarna
2-3 trodde varken på kompass eller sol, tappade ca 45 s
3-4-5 bara springa rakt mot kontrollen
5-6 inga vägval
6-7 började kvartersdelen med att runda åt fel håll, tappade ca 10 s
7-8 såg inte passagen söderut och bommade dessutom kontrollen
8-9 såg först en öppning i muren - men vägen är stängd pga tomtmark, tappade ca 10 s på 7-9
9-10 rakt på
10-11 såg tjocka sträcket först på parkeringsplatsen och tappade närmare 20 s
11-12-13-14-M full fart runt skolan

2,8 km på 18.02 och snabbaste i H20 hade 14.05 på samma bana, så jag blev regelrätt utklassad. Vid 4. kontrollen, 760 m löpt, var jag redan 2 minuter efter, så killarna springer faktiskt fort i skogen. Dessutom kan de läsa karta i farten!

På Jukola är det kanske mindre håsigt, fast det är väl inte lika noga med sekunderna där. Egentligen var sprinten ganska skojig att prova på.

Kehitys kehittyy

Ja harjoitus tekee mestarin. Kohta nimittäin on varmaan syytä alkaa mittailemaan palkintokaapille tilaa tai ainakin ostaa uudet kengät, sillä nykyinen kenkälaatikko saattaa hyvinkin täyttyä tulevaisuudessa. Voin nimittäin käsi sydämellä sanoa, että pari viikkoa on mennyt niin, että kaikki liikenevä vapaa-aika on mennyt kuntoa kohentaessa. Kuntohan nousee tietysti levätessä, mutta onpa tuota superkompensaatiotakin kehitetty noin viidellä tunnilla viikossa. Kasi kertaa on tullut juostua kartankin kanssa, ensimmäisellä kerralla Länsirasteilla kymmenisen minuuttia ja toisella kertaa Cup-7:n rasteja poishakiessa jopa 20 minuuttia ennen kuin meni könyämiseksi. Tuntia pidemmät lenkit täytyy kyllä edelleen mennä pyörien päällä. Fiilikset ovat kuitenkin positiiviset ja näyttää yhä todennäköisemmältä, että aloitusosuuden ajan ensimmäinen numero on 1.