Eihän tässä ole enää kuin kolme viikkoa

Siksi alkoi kiinnostamaan, että missäs sitä tänä vuonna onkaan tarkoitus juosta. kaivelin myös viime kerran (siis Vehkalahti 1992) kartan esille. Olin muuten kuin hepnaadilla lyöty, kun tajusin, että sehän on ihan sama maasto ja kilpailukeskusten välimatkakin taitaa olla vain kilometri. Täytyy jossain vaiheessa tehdä jonkun sortin kuivaharjoitus vanhalla kartalla. Alla muidenkin ihailtavaksi maastoa ja ensimmäistä osuutta 19 vuotta sitten.

Maastosta en muista juuri mitään enkä myöskään pysty kommentoimaan reitinvalintoja. Eihän ensimmäisellä osuudella tosin sijoilla ynnämuut itse niitä tarvitse tehdäkään.
Tänäkin vuonna juoksen ensimmäisen osuuden ja taitaa emoseuran ykkösjoukkuekin olla lähes sama. Oikeastaan mikään muukaan ei juuri ole muuttunut noista ajoista. Paitsi, että oma vauhti on arvokkaampaa, karttamerkit liian pieniä ja kilpailukumppanit ihan kakaroita.
Ai niin, jykevin muisto noista kisoista taisi olla (OK:n kymppisakkiin sijoittumisen lisäksi) pöly kilpaulukeskuksessa ja varsinkin lähtörynnistyksessä.

Det börjar dra ihop sig

Eihän tässä ole kuin pari viikkoa enää. Mitään uutta raportoitavaa ei ole, kunto on nousussa, kuten aina. Tai sen verran muutosta on tapahtunut, että lenkistä ei oikein tunnu palautuvan ollenkaan. Vaikka lenkkiväli on harva, painaa edellinen silti jaloissa. Toinen, ilmeisesti sekin vanh... eikun kokemuksen tuoma merkki on, että askeleesta on tullut aika lyhyt. Kevyt englantilainen jalkapallohölkkä kuvaa ehkä parhaiten nykyistä huippuvauhtia. Tosin huippuvauhtia ei oikein nykypäivänä tule edes testattua, auto kun odottaa kiltisti parkkipaikalla toisin kuin joskus ennen bussit. Kolme kertaa on tullut käytyä metsässä ihan suunnistamassa. Jos niistä jotain positiivista hakee, niin lippu on löytynyt. Toisaalta, ei näillä kilsoilla kävellen saisikaan pummata. Ohessa linkki Espoo-rastien reittihärveliin, missä tiistai-iltana kätevästi tuli yhdistettyä kävelysuunnistus- ja maastojuoksuosioita. http://www.espoonakilles.fi/RouteGadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=97&kieli=fi
Tästä jatketaan, leuka rintaa ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se nyt meni.

Sprint i Kilo

Testade sprint-OL på Suunnistava Uusimaas AM i Frisbacka. Området var inte helt obekant, men har blivit mindre med åren... Sprang H35-banan som utomstående, bra val för det blev en del riktig sprint-OL med murar, gårdar, gångar etc. Kartan och ganska yra vägval finns på Rutthärdellen (http://espoonsuunta.fi/reitti/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=29&kieli=)

Joggade till Kilo och hittade tävlingen till slut. Sprang i trikåer (kallt) och lätta löpskor (bekvämt) som fungerade bra. Kartan 1:5000 betyder att allt är i famnen direkt - kräver fullständig koncentration på uppgiften. Säkrade genom lite hårdare träning dagarna före för att undvika alltför fräscha ben och därpåföljande misstag.

K-1 tänkte börja lugnt, men var redan halvvägs när jag kom fast på kartan
1-2 säkrade med stigarna
2-3 trodde varken på kompass eller sol, tappade ca 45 s
3-4-5 bara springa rakt mot kontrollen
5-6 inga vägval
6-7 började kvartersdelen med att runda åt fel håll, tappade ca 10 s
7-8 såg inte passagen söderut och bommade dessutom kontrollen
8-9 såg först en öppning i muren - men vägen är stängd pga tomtmark, tappade ca 10 s på 7-9
9-10 rakt på
10-11 såg tjocka sträcket först på parkeringsplatsen och tappade närmare 20 s
11-12-13-14-M full fart runt skolan

2,8 km på 18.02 och snabbaste i H20 hade 14.05 på samma bana, så jag blev regelrätt utklassad. Vid 4. kontrollen, 760 m löpt, var jag redan 2 minuter efter, så killarna springer faktiskt fort i skogen. Dessutom kan de läsa karta i farten!

På Jukola är det kanske mindre håsigt, fast det är väl inte lika noga med sekunderna där. Egentligen var sprinten ganska skojig att prova på.

Kehitys kehittyy

Ja harjoitus tekee mestarin. Kohta nimittäin on varmaan syytä alkaa mittailemaan palkintokaapille tilaa tai ainakin ostaa uudet kengät, sillä nykyinen kenkälaatikko saattaa hyvinkin täyttyä tulevaisuudessa. Voin nimittäin käsi sydämellä sanoa, että pari viikkoa on mennyt niin, että kaikki liikenevä vapaa-aika on mennyt kuntoa kohentaessa. Kuntohan nousee tietysti levätessä, mutta onpa tuota superkompensaatiotakin kehitetty noin viidellä tunnilla viikossa. Kasi kertaa on tullut juostua kartankin kanssa, ensimmäisellä kerralla Länsirasteilla kymmenisen minuuttia ja toisella kertaa Cup-7:n rasteja poishakiessa jopa 20 minuuttia ennen kuin meni könyämiseksi. Tuntia pidemmät lenkit täytyy kyllä edelleen mennä pyörien päällä. Fiilikset ovat kuitenkin positiiviset ja näyttää yhä todennäköisemmältä, että aloitusosuuden ajan ensimmäinen numero on 1.

Noin kaksi tuntia

On arvio tällä hetkellä Jukolan ensimmäisestä osuudesta. Toivottavasti lopputulema on kuitenkin vielä lähempänä puoltatoista tuntia kuin kahta, siis sitten kesäkuussa.
Vajaa kaksi kuukautta meni tekemättä juuri mitään kunnon parantamisen hyväksi. Syitä ja varsinkin tekosyitä oli riittämiin. Pari viikkoa sitten pästiin kuitenkin taas "kasvu-uralle" ja kuntohan nousee kohisten. Tai ainakin suhisten. Männä viikolla harjoituspäiväkirjaan merkattiin jo kolme lenkkiä pyörällä sekä kolme myös juosten. Juoksusta voi tosin puhua tässä yhteydessä vain huumorimielellä. Mutta eipä nuo lenkit tosin kovin tiukan kävelytuomarin sihdin läpikään olisi menneet. Pisin oli perjantain hölkkä työpulpetilta kotiin, 44 minuuttia.
Maastoon en vielä ole ehtinyt mutta taitaa sekin päivä olla lähempänä kuin koskaan tänä kesänä. Pari kertaa olisi varmaan hyvä käydä ennen Jukolaa. Koko yötä ei nimittäin tänä vuonna(kaan) ole aikaa viettää metsässä. Juna Helsingistä Turun laivarantaan nimittäin lähtee siinä viiden jälkeen aamulla ja siinä olisi kuulemma hyvä olla mukana, jotta taas olisi Maarianhaminassa sunnuntai iltapäivällä.
Kuivaharjoitteluakin tuli muuten kokeiltua talvella. Nurkista löytyi Kytäjä-Jukolan kartta, missä oli kaikki rastit. Piirtelin siihen reittini viiime kesältä "ulkomuistista" katsomatta kisakarttaa. Aika hyvin meni reitti kohilleen, ei tosin yhdeltä istumalta.
Fiilis on kuitenkin edelleen sellainen, että kakkososuudella on kaikki mahdollisuudet päästä nostamaan sijoitusta kolminumeroisia lukuja. Kukas se muuten joutuukaan siellä vaihtopuomilla odottelemaan?