Antan kanssa avattiin pyöräilykausi lauantaina. Reilu kaksi ja puoli tuntia kävi paikoittain myös voimaharjoituksesta, sen verran paljon oli sohjoa Helsingin keskuspuiston hiekkateillä. Tosin totuuden nimissä täytyy todeta, että suurin osa matkasta mentiin paljaalla asvaltilla. Paljon muuta ei männä viikolla tullutkaan tehtyä, futistyttöjen jumppa ja torstaina aamusählyä. Tuloksena jo tutut klenkkaukset seuraavina päivinä "gubbvadien" takia.
"Mielenkiinnolla" olen seurannut emoseuran juorusivuja. Seuran jäsenistöllä tuntuu olevan asiat ihan hyvin, kun jaksavat ottaa noinkin paljon hikeä Fjärdelagetin asioista. Mutta toisaalta, kyllä treenata ja suunnistaa saa toki myös ilman, että se on hauskaa. Näkeehän sen jo tuloslistoilta kun hommaa tehdään tosissaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
mitens perse? Kestääkö istuskella?
VastaaPoistaRuvellahan se on, mutta ei auta kuin totuttaa. Taitaa olla niin kuin muillakin vanhoilla miehillä, eli istumalajeissa tulevaisuus. Ja jos hakemalla hakee jotain positiivista, liian nuori kuitenkin rollaattorisarjoihin.
VastaaPoista