Hieno viikonloppu takana

Eipä paljon parempia ulkoilukelejä voisi toivoa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja pakkasta muutama aste.Kerrankin osuivat kelit ja omat aikataulut kohdilleen.
Lauantaina oli ohjelmassa perinteinen Triangel-kampin hiihtoammunta. Sain puhuttua itseni junnusarjaan eli yleiseen. Vastineeksi tuli neljä ammuntaa ja pari kilometriä pidempi hiihtomatka. Kohdistusammuntojen viimeinen sarja oli jo lupauksia antava. Puhumattakaan ensimmäisen makuun ensimmäisestä laukauksesta. Se oliki sitten ainoa osuma siltä paikalta. Muilta paikoilta tuli tasainen suoritus: kaksi alas ja siis kolme minuuttia per paikka sakkoa. Huoltoryhmä ansaitsi viikonlopun ensimmäiset pyyhkeet, sillä sukset olivat ihan ok lämmittelyssä. Mutta itse kisa meni enemmän tai vähemmän tasatyöntäen, pitoa ei ollut kuin ainoassa saksimäessä. On se kumma juttu, että näin monen vuoden kokemuksella on aina liian kovat voiteet pohjassa. Aurinko kuitenkin yleensä maaliskuussa lämmittää latua vaikka lämpömittari väittääkin ihan toista. Erot olivat kyllä sen verran suuret, että sijoitus olisi parantunut ainoastaan kolme pummia vähemmän ampumalla.
Sunnuntain Vargspåretia varten ajattelin vahingosta viisastuneena voidella sukset fiksummin. Pohjavoide ja hieman pehmeämpää purkkia. Kodin huoltopäällikkö ei kuitenkaan antanut lupaa silitysraudan lainaamiseen, joten pohjavoide piti "lämmittää" ainoastaan kitkan voimalla pohjaan. Voitelu toimikin ihan hyvin noin kymmenen kilometriä, jonka jälkeen aloin huolestua lopun 40 kilometrin jaksamisesta lipsuvin suksin. Mika oli mainostanut ottaneensa lauantain voittajan käyttämää pitovoidetta mukaan, joten päätin lainata sitä vaikka itsellänikin oli pari purkkia mukana. Tässä vaiheessa tein parikin huomiota: Sukset ovat tainneet löystyä ja pelkkä kitka ei taida riittää pohjavoiteen lämmittämiseen. Onneksi Mikan purkki oli juuri korkattu, sillä jouduin uusimaan voitelun vielä kolme kertaa, eli kymmenen kilsan välein. Muuten oli mukava hiihdellä pehmosia puhellen. Puolimatkan krouvissa syötiin muna-anjovisleivät, jotka huuhdeltiin alas kahvilla. Neljä ja puoli tuntia lähdöstä lähestyimme taas Nikkilän urheilukenttää. Mikan Nokia Trackerkin näytti 50 kilometrin ylittyneen, joten voitiin hiihtää suoraan maaliin. Alangon Jyri toivotteli tervetulleeksi kehuen kuntoamme, kun niin nopeasti selviydyimme 30 kilometristä...
Suihkussa törmäsimme vielä Hoffmanin Harriin, joka säälitteli (ja ihmetteli), että FSO:n kevätkokous pidetään tällaisena päivänä. Ja vielä keskellä sitä. Totesin, että siellä ei taida olla kuin hallitus velvollisuudesta ja Micke Berger, johon Harri että: "Niinpä".
Onnistunut viikonloppu, jonka kruunasi Jorin välittämät lukemattomat palkinnot Triangel-kampin muutamalta viime vuodelta. Erityiskiitos Vesalle, joka suostui vaihtamaan oksasahan pippuri- ja suolamyllyihin. Ja koska vahingonilo on ihmisen luonnollisin ilo, niin en voi olla mainitsematta sitä pettymystä, jonka Mika koki kuullessaan, ettei tämä ollutkaan hänen viides Susihiihtonsa. Hopeamitalin saanti jäi seuraavaan kertaan.