Qvartaalitalous

Koska olen töissä kokopäivän valmistellut kvartaaliraportointia, ja seurannut pörssiyhtiöiden tulosta on myös aika tehdä treenikvartaali raportti.

Q1 2010
Lenkkeilyä 3 kertaa
Ok Jumppa 9 kertaa
Hiihtoa 25 kertaa
Suunnistusta 2 kertaa
Pallopelejä(sählyä) 6 kertaa
Muuta 7 kertaa ( ei tunneissa mukana, luistelua jne)

Tunteja 42,5 eli 3,5 per viikko

Mutta huonolta näyttää viime viikko, vain Petrin jumppa, mutta kävin kuitenkin 4 päivää eri jalkapallohalleissa haistamassa urheilun tuoksuja

capu

Eka juoksulenkki 2010!

Jep! Eilen! Juoksin huikeaa lähes 8 min/km vauhtia, ihan vaan tottuakseni JUKOLA vauhtiin, muutenhan tuo olisi puolitettavissa ihan milloin tahansa... On se muuten kumma kun noi emoseuran sivuilla tosissaan treenaa. Niin tosissaaan ettei sitä itse huomaa. Eivätkä vieläkään ole tajunneet sitä, että VAUHTIIN pitää tottua. Jos kerran aikovat juosta Jukolassa sitä 9.56 min/km vauhtia NIIN SIIHEN PITÄÄ TOTTUA! Aivan älytöntä tehdä jotain VETOJA ja LOIKKIA kun kerran JUOKSEVAT siellä Jukolassa PITKÄÄN tuota 9.56 min/km vauhtia. Ja koska vain muutama pystyy edes tuohon vauhtiin niin loput voi lähteä lenkille alkuun 12.13 min/km vauhdilla, ihan vaan tottuakseen siihen. Ja koska viesti juostaan kuitenkin hämärässä niin sitä voi simultoida vetämällä pipon silmille. Eipä tarvii öitä valvoa. Eli siitä vaan treenaamaan rupiset ja muut pitkopullanleipojat... ;)
No niin siis siitä eilisestä lenkistä. Oli tosiaan vuoden eka juoksulenkki ja ei se nyt ihan mahdottomalta tuntunut, jopa hetkittäin tuntui ihan juoksemiselta. Liekkö toi punttikuuri auttanut kun ryhtikin pysyi kasassa?
Treeniä jätkät treeniä! Ja tosissaan :)

-VIIV-

Pyöräilykausi avattu

Antan kanssa avattiin pyöräilykausi lauantaina. Reilu kaksi ja puoli tuntia kävi paikoittain myös voimaharjoituksesta, sen verran paljon oli sohjoa Helsingin keskuspuiston hiekkateillä. Tosin totuuden nimissä täytyy todeta, että suurin osa matkasta mentiin paljaalla asvaltilla. Paljon muuta ei männä viikolla tullutkaan tehtyä, futistyttöjen jumppa ja torstaina aamusählyä. Tuloksena jo tutut klenkkaukset seuraavina päivinä "gubbvadien" takia.
"Mielenkiinnolla" olen seurannut emoseuran juorusivuja. Seuran jäsenistöllä tuntuu olevan asiat ihan hyvin, kun jaksavat ottaa noinkin paljon hikeä Fjärdelagetin asioista. Mutta toisaalta, kyllä treenata ja suunnistaa saa toki myös ilman, että se on hauskaa. Näkeehän sen jo tuloslistoilta kun hommaa tehdään tosissaan.

Kohti kosteanpaikan leiriä..

Viime viikonloppu meni Ruotsissa kiekkoturnauksessa kartuttamassa hienoja kokemuksia, nyt ollaan taas oltu pari päivää arjessa kiinni. Tänään kokeilemassa aamusta hangenkantoa ja ei tällä LIHASmassalla vielä kestä, on noi työnnöt sen verta perusteellisia... Soidinsuolla lunta puoleen reiteen ja maastossa paikoitellen kainaloihin asti. On muuten niin paljon lunta että saa nähdä milloin maa pilkoittaa. No koska aamu meni nautiskellessa niin jatkoin samalla linjalla illalla, eli naapureiden kanssa lumikenkäilemässä noinpuolitoista tuntia. Suosittelen molempia.
Nyt sitten Portugaliin kosteanpaikan leirille, mutta treenikamat tulee mukaan....tosin saa nähdä löytyykö niille käyttöä..

overandout -VIIV-

"Se harrastustoimintaa haittaa"

Tahko Pihkala totesi aikoinaan ja aivan oikein, että kaikki syyt jotka estävät liikkumisen, ovat tekosyitä. Tekosyitä onkin viime aikoina riittänyt, mutta ei niistä sen enempää, koska selittelyt ovat selittelyjä. Pienimuotoista liikuntaa on kuitenkin tullut tehtyä: Skyeitegymiä maanantaisin ja veljeskisa Rackethlonin merkeissä. Vastus ei ollut hääppöinen, mutta varsinkin kössissä tuli melkein hiki. Ajatuksena on syksyllä pitää FdQ-mestaruuskisa lajissa. Joten jos ei ole tietoa lajista, niin siitä vaan ottamaan selvää ja mailojen hankintaan.
Muuten voi treeneistä sanoa: tää nyt on ollut tällaista klenkkaamista paikasta toiseen hirveällä kiireellä.

Koska Pära ei hirveästi ole tänne kirjoitellut ja raportoinut, niin tässä lyhyesti kuulumisia:
Hantistreenejä joka ilta, hantismatseja joka viikonloppu, pari kertaa hiihtämässä, kerran hölkällä, fillari otettu esiin. Kunto hankittu lumitöitä tekemällä.

Mutta koska kesä vääjäämättä tulee ja positiivisuus valtaa mielen (myös treenien suhteen), voin vain lainata suuren idolini Buzz Lightyearin mottoa: Kohti ääretöntä ja sen yli...

Hyvää iskua jo pitemmän aikaa!

On se hienoa kun kulkee! Jo useamman viikon ajan on pitänyt oikein pidätellä, ettei karkaa käsistä. Jopa kahta treeniä päivässä ja useammin kuin muutaman kerran. Hyvä yhdistelmä on tää auringonnousun aikaan ylös ponkaiseminen ja salille polkemaan ja voimaa hankkimaan. Sitten iltasella vaikka suksille ihan vaikka vaan tunniksi. Nyt on muuten kuntoutuskin virallisesti ohi kun tuli fyssarilla toi 15 kertaa täyteen. Mutta metriäkään en ole vielä tänä vuonna juossut...mutta ehtiihän sitä sitten kun noi lumet sulaa. Hankikanto on siinä ja tässä, ei haittaa vaikka olisi pitempikin suojakeli ja päälle pientä yöpakkasta. Lumikengillä kantaa jo ja ripakintut pysyy jo suksillakin hangella, mutta fjärdelagetin jengin kannattaa odottaa vielä, on noi työnnöt sen verta voimakkaita noiden sonninpotkujen lisäksi. Pari suojakeliä niin ei tarvitse leikkiä hyttystä hangella. Lumikenkää jalkaan ja maastoon, suosittelen ja parempaa on luvassa
overandout -VIIV-

Puska harjoittelua Nuuksiossa

Jepp Jepp!

Nythän se tapahtui, pelkäsin jo että en ehtisi harjoitella etelä suomen kantohageilla, mutta sainpas tehtyy yhden mäkitreenin aurinkoisessa kelissä

Ja Nimeenomaan Jukola ajatellen niin treenasin ahkerasti puska maastossa kuten seuraavassa kuvassa näkyy

Ja tulihan sitä lunta tänään sitten lisää joten ehkä ehtisin vielä pikkasen fiistelemään puuterissa.
Kyllä minä sanoisin että se ylämäki kävely käy ihan hyvin treeniks vaikka sukkset on jalassa :-)

Kilpailukauden alku siirtyy

Capun suosikkikisohin on kuullunut jo monta vuotta KURAn ja OKR kisat heti aikaisin keväällä.

OKR ilmottaakin tänään kotisivuilla
"Vårtävlingen 2010.
Vi kommer att ansöka om ett nytt datum för tävlingen (30.5.). Mera info kommer på hemsidan när förbundet behandlat ansökan."

KURA taas ilmoittelee että lunta on 55 cm ,

Joten hiihtolenkkeilyä voi huoletta jatkaa,...

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Alkaako kilsat olemaan täynnä, vai mikä lienee. Paikat kronaa ja koko ajan on sellainen fiilis, että ennen oli kaikki paremmin. Luulen, että kyseessä on kuitenkin viime kädessä asennevamma.
No, kaikesta huolimatta edellisen (lähes täydellisen) viikonlopun jälkeen oli maanantaina vuorossa jumpan veto mimmifutaajille. Jonka jälkeen onkin pohje ollut jumissa. Gubbvad, sanoisi Asplövet todennäköisesti. Loppuviikko klenkattiin sitten työpaikan ja sohvan väliä. Lauantaian oli kuitenkin onneksi niin hyvä hiihtokeli, että oli aivan pakko testata luisteluhiihtoa sunnuntain kisaa varten. Puolitoista tuntia jaksoin ja totesin, että se riittänee. Sunnuntaina OKM hiihtosuunnistuksissa aikaa kuluikin "vain" tunteroinen, joten valmistautuminen meni nappiin. Ja sehän näkyy myös virallisissa tuloksissa. Campione, campione...

Viikonlopun jälkeen arjessa

Eilen maanantaina luisteluhiihtoa hieman reippaammin, eli alle tuntiin 15 km..luisto oli kohtalainen, latu täynnä tuulen tuomaa roskaa. Tänään sitten hieno lumikenkäily nuuksiossa soidinsuolla! Toistatuntia vierähti leppoisasti luontoa ja noita naapurin seikkailijoita kuunnellen. Suosittelen ja parempaa on luvassa, minähän sen tiiän! Pitäsikö hankkia teräskantilliset vaellussukset ja monot?! Taidan laittaa ostoslistalle kohtaan "tarvitaan ehdottomasti".
Over and out
-VIIV-

Hieno viikonloppu takana

Eipä paljon parempia ulkoilukelejä voisi toivoa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja pakkasta muutama aste.Kerrankin osuivat kelit ja omat aikataulut kohdilleen.
Lauantaina oli ohjelmassa perinteinen Triangel-kampin hiihtoammunta. Sain puhuttua itseni junnusarjaan eli yleiseen. Vastineeksi tuli neljä ammuntaa ja pari kilometriä pidempi hiihtomatka. Kohdistusammuntojen viimeinen sarja oli jo lupauksia antava. Puhumattakaan ensimmäisen makuun ensimmäisestä laukauksesta. Se oliki sitten ainoa osuma siltä paikalta. Muilta paikoilta tuli tasainen suoritus: kaksi alas ja siis kolme minuuttia per paikka sakkoa. Huoltoryhmä ansaitsi viikonlopun ensimmäiset pyyhkeet, sillä sukset olivat ihan ok lämmittelyssä. Mutta itse kisa meni enemmän tai vähemmän tasatyöntäen, pitoa ei ollut kuin ainoassa saksimäessä. On se kumma juttu, että näin monen vuoden kokemuksella on aina liian kovat voiteet pohjassa. Aurinko kuitenkin yleensä maaliskuussa lämmittää latua vaikka lämpömittari väittääkin ihan toista. Erot olivat kyllä sen verran suuret, että sijoitus olisi parantunut ainoastaan kolme pummia vähemmän ampumalla.
Sunnuntain Vargspåretia varten ajattelin vahingosta viisastuneena voidella sukset fiksummin. Pohjavoide ja hieman pehmeämpää purkkia. Kodin huoltopäällikkö ei kuitenkaan antanut lupaa silitysraudan lainaamiseen, joten pohjavoide piti "lämmittää" ainoastaan kitkan voimalla pohjaan. Voitelu toimikin ihan hyvin noin kymmenen kilometriä, jonka jälkeen aloin huolestua lopun 40 kilometrin jaksamisesta lipsuvin suksin. Mika oli mainostanut ottaneensa lauantain voittajan käyttämää pitovoidetta mukaan, joten päätin lainata sitä vaikka itsellänikin oli pari purkkia mukana. Tässä vaiheessa tein parikin huomiota: Sukset ovat tainneet löystyä ja pelkkä kitka ei taida riittää pohjavoiteen lämmittämiseen. Onneksi Mikan purkki oli juuri korkattu, sillä jouduin uusimaan voitelun vielä kolme kertaa, eli kymmenen kilsan välein. Muuten oli mukava hiihdellä pehmosia puhellen. Puolimatkan krouvissa syötiin muna-anjovisleivät, jotka huuhdeltiin alas kahvilla. Neljä ja puoli tuntia lähdöstä lähestyimme taas Nikkilän urheilukenttää. Mikan Nokia Trackerkin näytti 50 kilometrin ylittyneen, joten voitiin hiihtää suoraan maaliin. Alangon Jyri toivotteli tervetulleeksi kehuen kuntoamme, kun niin nopeasti selviydyimme 30 kilometristä...
Suihkussa törmäsimme vielä Hoffmanin Harriin, joka säälitteli (ja ihmetteli), että FSO:n kevätkokous pidetään tällaisena päivänä. Ja vielä keskellä sitä. Totesin, että siellä ei taida olla kuin hallitus velvollisuudesta ja Micke Berger, johon Harri että: "Niinpä".
Onnistunut viikonloppu, jonka kruunasi Jorin välittämät lukemattomat palkinnot Triangel-kampin muutamalta viime vuodelta. Erityiskiitos Vesalle, joka suostui vaihtamaan oksasahan pippuri- ja suolamyllyihin. Ja koska vahingonilo on ihmisen luonnollisin ilo, niin en voi olla mainitsematta sitä pettymystä, jonka Mika koki kuullessaan, ettei tämä ollutkaan hänen viides Susihiihtonsa. Hopeamitalin saanti jäi seuraavaan kertaan.

Aianmukaisesti merkattu

Joulukuussa tilatut kiinan ihmeet ovat saapuneet, ja merkattu APR logolla, ensi viikolla ojennamme ne OK nuorisoryhmälle.

Hieno viikonloppu tiedossa?

Lauantaina ampumahiihtoa Västerbyssä parin vuoden tauon jälkeen. Saas nähdä ovatko taidot yhtä ruosteessa kuin viimeksi. Silloin taisi sakkominuutteja tulla alle 15. Eli joka neljäs kuti osui. Mutta eikö lehdet ja muutkin asiantuntijat ole olleet olympialaisten jälkeen sitä mieltä, että Suomen ampumahiihto on todella syvällä pohjalla...
Ja sunnuntaina ohjelmassa Varg-spåret vielä pidemmän tauon jälkeen. Ilmojen pitäisi suosia ja mieli on hyvä muutenkin.
Taidanpa viikonlopun kunniaksi ihan luistovoidella sukset tänä iltana. Tauoista puheenollen, viime parafioinnista vasta aikaa onkin. Olisikohan ollut vuonna 2005 Vuokatti-hiihdossa?