Tännempänä, eli HMA kisaraportti

Valmistautumisista onkin jo raportoitu tämän blokin alusta lähtien. Viime hetket ennen kisaa vietimme kuitenkin seuraavasti. Perjantaina klo 18.00 tuli amerikan ihme melkein täyteen pakattuna Jupperiin, mukaan saimme vielä allekirjoittaneen pyörän, rullaluistimet, sauvat ynnä muun tarpeellisen varustuksen. Siitä sitten sadetta pakoon pohjoiseen, tosin sade saavutti meidät Hämmenlinnan pizzapaussilla. Kuljun koululle pohjois-Lempäälään saavuimme juuri sopivasti materiaalin jakoon ja kilpailun johtajan puhutteluun. Normimeinikiä, tuumimme ja laitoimme majoitteet valmiiksi juhla-/jumppasalin näyttämön perukoille. Parhaimmat paikat oli jo viety, mutta sekaan mahtui vielä. Siitä sitten sujuvasti reittien suunnitteluun ja karttojen muovittamiseen, jonka jälkeen fillareiden ja muiden varustuksien virittämiseen. Kello 23 olikin jo hiljaisuuden aika. Yllätys yllätys, yön aikana tuli nukuttuakin muutama tunti. Aamulla pro-sarjan jo lähdettyä syötiin aamupala ja mentiin viemään uuden karhea Acron-kanootti lähtöpaikalle. Takaisin koululle ja huoltopaikan releet kuntoon, siinä sivussa tsekkasimme myös reitinvalinnan viimeiseltä rastilta maaliin. Noin tunti ennen lähtöä hyppäsimme pyörien selkään ja aloimme rullailla kohti lähtöpaikkaa.
Ensimmäinen osuus olisi melontaa.

Lähtö tapahtui "formula-tyyliin" Lempäälän kanavan suluissa. Kanootit olivat enemmän tai vähemmän hyvässä ja järjestäjien suunnittelemassa järjestyksessä sulkujen sisällä ja toisen sulun vihreän valon syttyessä tapahtuisi lähtö. Olin itse paalupaikalla. Arvonta suosi joukkuettamme ollessamme eturivissä ja koska Mika piti perää ja vierellämme olleet kanootit sulun seinämien köysistä kiinni, saimme loistavan lähdön, ja olin selkeästi ensimmäinen jättäessämme sulun taaksemme. Pari kilometriä sainkin olla keulilla, mutta sitten "oikeat" melojat tulivat rinnalle ja ohi. Kartta oli meilläkin repussa, mutta sen verran olimme opiskelleet reittiä, että kolmannen saaren kaakkoisosassa olisa rasti. Kolme ohitsemme mennyttä joukkuetta eivät ilmeisesti osanneet suunnistaa tai laskea, koska painelivat vauhdilla saaren ohi. Pääsimme taas keulille, mutta eipä tuo kovin kauan kestänyt. Melonnan vaihtoon tulimme kuitenkin neljäntenä pari minuuttia kärjestä.
Seuraavan vuorossa oli Retki-lehdestäkin tuttu koskenlasku eli Packrafting. 2,4 kilometriä alas jokea uimapatjan päällä.

Tämä, kuten melontakin, osoittautui välineurheiluksi. Itselläni oli kolmen euron halpahallista ostettu kevyt muovinen patja, ja Mikalla vanha kunnon nokialainen, puna-sininen kuminen patja. Rannasta lähdettyämme noin 100 metrin jölkeen oli Mika jättänyt minua racerillaan vähintään 150 metriä. Kanssakilpailijoiden kanssa tunnuin kyllä pysyvän mukana. Totesimme tilanteen ja päätimme tehdä junan, Mika veturiksi ja minä perämieheksi. Kaksi joukkuetta ohitimmekin ja vaihtoon tulimme toisena.
Vuorossa oli juoksuosuus. Ensin lyhyt pätkä Lempäälän vesitornille, jossa questinä köysillä laskeutuminen.

Sitten kolmen rastin kautta hölkkä rullaluistimille. Suunistus helppoa, luulisin, sillä Mika hoiti suunnistuspuolen. Itselläni kun ei ollut kartta, täytyi vain luottaa kaveriin. Ensimmäiset krampit jaloissa tulivat juoksu puolivälissä, ohimeneviä tosin...
Luistellen mentiin reilu kilometri huoltopaikalle, jossa saimme vaihtaa varustusta ja tankata uudet eväät. Mikan ohjeiden mukaan olimme tehneet ihan oikeita voileipiäkin, mutta koska olimme juoksuosuuden aikana siirtyneet johtoon, saivat leivät jäädä syömättä. Ei se mitään, sillä olinhan itsekin sanonut, ettei kai sinne syömään mennä.
Luistelu sujui vauhdikkaasti, muutama kramppi vaivasi ylämäissä, mutta niistäkin selvisin hyvin vaihtamalla tekniikkaa. Johto taisi kasvaa tällä osuudella. Vaihdon jälkeen olikin vain jäljellä, toimitsijan sanoin, runttausta. Sama suomeksi, 34 kilometriä pyörällä. Alku asfalttia, hieman hiekkateitä ja muutama kilometri Birgitan polun ulkoilureitin polkua. Vaikka ratamestari sanoikin ennakkoinfossaan, ettei hänellä tuolla polulla jarrupalat hirveästi kulu, niin itselleni se oli selkeästi vaikein osuus. Tekniseen ajoon ei taida riittää reidet eikä pää enään tällä iällä. Onneksi jäljellä olisi vain hiekkateitä ja toiseksi viimeisellä rasti quest. Hymy alkoi olla kuitenkin kumppanillakin jo herkässä eikä itsellänikään ollut suuri ero irvistyksen ja hymyn välillä. Tosin questissä meinasi hymy hyytyä: Ohej oli etsiä kolmen sadan metrin päässä olevasta kalliosta luola, Pirun kirkko, jossa rasti olisi. Kalliolle mentiin, kierrettiin se ympäri toiseenkiin kertaan, mutta löysímme ainoastaan jo tutuksi tulleet kilpakumppanimme Hihnala brosin. Peli alkoi mennä jännäksi, sillä rastista ei ollut tietoakaan. Luolan olimme kyllä löytäneet. Päätin itse mennä vielä aivan alas katselemaan Mikan jäädessä yläosaan etsimmän Hihnaloiden kanssa. Yhdessä pienessä notkossa näinkin rastin, luolaa siitä paikasta ei kyllä tekisi Suunto-Gamesien kartantekijätkään. Onnistuimme vielä "hyvillä" jutuillamme hämäämään Hihnalat ja pääsimme loppukilometreille yksin kärjessä. Täytyy kyllä myöntää, että suorilla tuli katsottua taakse, tosin turhaan, sillä ketään ei näkynyt. Maalissa oli voittajan helppo hymyillä TV-kameroiden edessä haastattelua antaessa (VO2-ohjelma kuvasi kisan ja lähettä koosteen elokuussa).

Voitto oli kuitenkin pienestä kiinni, sillä tavaroita autoon pakatessa huomasin takakumin olevan tyhjä. Milloin se oli mennyt rikki, sitä on vaikea sanoa, mutta kisan loppumetreillä kumminkin.
Semmoinen reissu tällä kertaa, lähtökohtana oli mennä kuntoilemaan kevyesti kisa läpi. Vastustajista en tiedä juuri mitään, mutta etukäteen en olisi tätä tulosta kyllä uskonut. Tosin loppuaika oli sitä suuruusluokkaa, minkä budjetoimme ennen kisaa.
Tulokset ja muita yksityiskohtia löytyy osoitteesta. hiiltomiehet.com

PS järjestävän seuran joukkue oli hieman alle kahden sadan Mikkelin Jukolassa

Sipoonkorpi

Fsommin kisat jäävät VIIV ltä väliin, valitettavasti. Tutustun samohin aikoihin Slovenian Blediin, on kuulemma hieno paikka ja hulppeat maisemat, tosin mulla on riesana 8 vierasta joita pitää hyysätä siellä. Mutta osallistun kisaan sarjassa "veikkaa 3 kärki fjärden osalta"
VIIV
...niin ja eilen tuli seikkailtua Harryn kanssa hämeessä rapiat 5 ja puolituntia, mutta siitä tuonnempana....

Mestaruuskisatuloksia

Talven tuloksia en muista, Petri taisi voittaa ainakin 50 km:hiihdon. Suunnistukselliset kisat ovat varmaan vielä tulossa, varmaan jonkun Cup-7:n yhteydessä? Katellaan kunhan syyskausi taas alkaa.

Gloffissa kisat kuitenkin pidettiin. Taisin jo mainitakin niistä tuolla alempana. Viime vuoden mestari (allekirjoittanut) jätettiin tylysti kolmanneksi. Kutos-Mika oli toiseksi ja manageri-Bosse kolmanneksi viimeinen.

Mestaruuskisoista puheenollen, FSOM on tuossa melkein naapurissa. Liekö se nyt Sipoota vai Itä-Helsinkiä. Vuoden 1995 Jukolan maisemissa kuulemma. StenhårdAnkarehan on kilpailujen valvoja, mutta loput kuusi saisimme kyllä pari joukkuetta viesteihin. Kyllä kai SV sen verran joustaa, että kisassa voi olla joukkueet IV/A ja IV/B...

paluu Pellosta

jep jep, joutui etelän poika nöyrtymään kun "haarukka" hiertyi sen verran ilkeästi, jotta jopa seksin ajatteleminen tuotti tuskaa. No pari tuntia vajaa vuorokausi tuli liikutua yhtäjaksoisesti meloen, tetsaten,rullaluistellen ruotsissa, köysilaskeytuminen, uintia, maastopyöräilyä, juoksua/kävelyä ja näiden yhdistelmiä. Pari päivää huilia ja uuteen nousuun. Maantiepyörällä Hollolaan 111 km/4.08h ja sieltä Savonlinnaan "kostean paikan leirille". Nyt sitten aamulenkki takana ja viikonloppuna Harryn kanssa Lempäälään seikkailemaan ja testaamaan uutta kanoottia! Ollaanpa kuulolla ja hei!
-treeniä jätkät, treeniä!-
-VIIV-

Pois yhteislähdöstä

35 minuuttia olisi tänä vuonna riittänyt pääsemästä häpeästä. 36/6 on 6 minuuttia per alkuosuus ennenkuin stenhårdankkare pääsee metsään. Nappijuoksulla eli pummi pois ja pitkäväli sopivassa letkassa olisin pääsyt itse siihen.

Managerin taktiikkapalaveri

Olimme tuon kuutososuuden kaverin kanssa aamukävelyllä Kurk nimisessä paikassa. Ei siitä sen enempää, mutta mukanamme oli myös joukkueemme manageri. Hänen mukaansa ei meidän tasoisen joukkueen pitäisi joutua yhteislähtöön. Mikkelissä ankkuriosuuden juosseena voin vahvistaa näkemyksen. Ei se herkkua ole.

Sovimme siinä sitten pienryhmässä, että tavoitteena ensi vuonna on tunti pois ajasta. Sillä selviää pälkähästä. Mutta miten se käytännössä tehdään, siinäpä pulma. Olemmehan kaikki viimeisen päälle treenattuja ja taitavia suunnistajia. Tai ainakin melkein kaikki. Niinpä suunnitelmamme onkin, että nelososuuden viejä ottaa 45 minuuttia ja muille jää siten vain pari minuuttia per osuus parannettavaa.

Toisaalta ensi vuonna taito taitaa olla tärkeintä, vai mitä sanotte: http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=40000&text=Helppoa%21&y=6725141&x=2540358&lang=FI

Mutta yli kuukauden lepojakson jälkeen on kakkososuuskin ruvennut tekemään jotain kuntonsa eteenkin:
Maanantai melontaa 80 min, tiistai hölkyn kölkyn 40 min, keskiviikko samoin, torstai rullaluistelua 60 min ja perjantaina pyöräillen töihin 60 min.

Täältä tähän.

Harjoitteluviikko

Harjoitteluviikko on mennyt tällä viikolla enemmän psykoloogisen harjoittelun puolelle, kesäflunssan takia. 2 kertaa Hauholle, katsojaksi/huoltajaksi muta Jukolaan on vielä pitkä aika.
Kyllä se Jukolakunto vielä löytyy, kyseessä hän on nopea sprinttimäinen osuus
Tänään olisi tarkoitus mennä iltalenkille joko keskuspuistoon tai Hongan Euroliiga matsiin.

Vuonna 1990

Oli Ahvenanmaalla siloposkisia, siististipukeutuvia nuoria miehiä.


Missä he ovat nyt????????

No, treenaamassa ensi vuoden Jukolaan.

Evitskog

On paikka , jonka läpi pyöräilimme perjantaina. Siellä tuli mieleen seuraavaa:

http://www.yle.fi/player/player.jsp?id=156065&locale=sv

"Viikkoraportti"

Tässä munkkia syödessä juolahti mieleen, että pitääkin taas pelotella vastustajajoukkueita (ja niiden edustajia) raportoimalla menneen viikon treeneistä.

Lauantaina Karjalohjalla KUran kisoissa. Alle kaksi minuuttia pummia ja muuta ylimääräistä, joten tekniikkapuoli alkaa olla hanskassa. Viiva nähtävissä reittihärvelissä: http://www.resultfellows.com/reittiharveli/gadget/cgi-bin/reitti.cgi?act=map&id=69&kieli=en

Silti kymmenen minuuttia kärkeen 6 km.n matkalla joten juoksupuoli kaivannee kehittämistä. Koska kunto nousee levossa, olenkin toteuttanut sitä periaatetta. Ainoat juoksuaskeleet viikon aikana taisivat tulla matkalla vessaan.

Tänään kuitenkin olisi taas tarkoitus rankaista laiskaa ruumista ja myös sielua. Illan aikana siirrymme tuon joukkueemme "Stenhård Ankaren" kanssa polkupyörin Länsi-Uudellemaalle, tarkemmin sanottuna Raaseporin kaupungin Tenholan kylään. Matkaa tullee 110 km ja aikaa kulunnee liikaa tai ainakin riittävästi. Sen jälkeen voi taas levätä itsensä entistä parempaan kuntoon.

pellossa suhisee

kuulemma aivan ...keleesti, nimittäin noi mäkäräiset. Toisvottavasti pakkanen vei edes osan tästä mennessään. Tänään rullaluistimilla 25 km ja mukavalta tuntui parin päivän mökkeilyn ja makkaran syönnin jälkeen, alkaa olla kilot kohdallaan tulevaa varten, on nimittäin mitä kuluttaa. Keskiviikkona kohti pelloa ja ac24h alkaa perjantaina. Sitä pääseee muuten livenä seuraamaan kartalla, joten kattokaa sitä jos ette typerämpää tekemistä keksi! tässä linkki: http://www.arcticcircle24.com/ ja sieltä sitten live seurantaan...se on meidän täplä se kun ei kiirettä pidä..

Kytäjä 1981

Ainoa puhdas vaatekappale noin 28 vuoden takaa

Täytyy ilmeisesti ruveta skarppaamaan kirjoituksissa

Sillä ilmeisesti tätäkin blogia lukee joku "ulkopuolinen". Ihme juttu, kesäloma ja kaikki. Ja työajanhan voi käyttää tehokkaasti esim reittihärvelien tsekkaamiseen.

Mutta asiaan. Eilen reilu tunti suunnistusta Ämmässuon sulotuoksuissa. On taas kaatopaikka laajentunut sitten viime käynnin. Ja aamulla rullaluistellen töihin. Viime kerralla (n. kuukausi sitten) ajoi poika pyörällä suoraan eteen, ja sauva katkesi. Joten nyt mentiin ilman sauvoja. Luistelu tuntui jotenkin turvattomammalta. Taitaa siis pitää paikkansa jonkun väite, että luisteluni näyttää siltä, että sauvat ovat vain tasapainoa varten. Onkohan samoin myös talvella...

Huomenna taas kisataan.

Kytäjällä vuonna 1981

Kaksi ensimmäistä osuutta menivät suunnilleen näin:


Miten vuonna 2010? 352 päivän jälkeen olemme viisaampia.