Puska harjoittelua Nuuksiossa

Jepp Jepp!

Nythän se tapahtui, pelkäsin jo että en ehtisi harjoitella etelä suomen kantohageilla, mutta sainpas tehtyy yhden mäkitreenin aurinkoisessa kelissä

Ja Nimeenomaan Jukola ajatellen niin treenasin ahkerasti puska maastossa kuten seuraavassa kuvassa näkyy

Ja tulihan sitä lunta tänään sitten lisää joten ehkä ehtisin vielä pikkasen fiistelemään puuterissa.
Kyllä minä sanoisin että se ylämäki kävely käy ihan hyvin treeniks vaikka sukkset on jalassa :-)

Kilpailukauden alku siirtyy

Capun suosikkikisohin on kuullunut jo monta vuotta KURAn ja OKR kisat heti aikaisin keväällä.

OKR ilmottaakin tänään kotisivuilla
"Vårtävlingen 2010.
Vi kommer att ansöka om ett nytt datum för tävlingen (30.5.). Mera info kommer på hemsidan när förbundet behandlat ansökan."

KURA taas ilmoittelee että lunta on 55 cm ,

Joten hiihtolenkkeilyä voi huoletta jatkaa,...

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Alkaako kilsat olemaan täynnä, vai mikä lienee. Paikat kronaa ja koko ajan on sellainen fiilis, että ennen oli kaikki paremmin. Luulen, että kyseessä on kuitenkin viime kädessä asennevamma.
No, kaikesta huolimatta edellisen (lähes täydellisen) viikonlopun jälkeen oli maanantaina vuorossa jumpan veto mimmifutaajille. Jonka jälkeen onkin pohje ollut jumissa. Gubbvad, sanoisi Asplövet todennäköisesti. Loppuviikko klenkattiin sitten työpaikan ja sohvan väliä. Lauantaian oli kuitenkin onneksi niin hyvä hiihtokeli, että oli aivan pakko testata luisteluhiihtoa sunnuntain kisaa varten. Puolitoista tuntia jaksoin ja totesin, että se riittänee. Sunnuntaina OKM hiihtosuunnistuksissa aikaa kuluikin "vain" tunteroinen, joten valmistautuminen meni nappiin. Ja sehän näkyy myös virallisissa tuloksissa. Campione, campione...

Viikonlopun jälkeen arjessa

Eilen maanantaina luisteluhiihtoa hieman reippaammin, eli alle tuntiin 15 km..luisto oli kohtalainen, latu täynnä tuulen tuomaa roskaa. Tänään sitten hieno lumikenkäily nuuksiossa soidinsuolla! Toistatuntia vierähti leppoisasti luontoa ja noita naapurin seikkailijoita kuunnellen. Suosittelen ja parempaa on luvassa, minähän sen tiiän! Pitäsikö hankkia teräskantilliset vaellussukset ja monot?! Taidan laittaa ostoslistalle kohtaan "tarvitaan ehdottomasti".
Over and out
-VIIV-

Hieno viikonloppu takana

Eipä paljon parempia ulkoilukelejä voisi toivoa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja pakkasta muutama aste.Kerrankin osuivat kelit ja omat aikataulut kohdilleen.
Lauantaina oli ohjelmassa perinteinen Triangel-kampin hiihtoammunta. Sain puhuttua itseni junnusarjaan eli yleiseen. Vastineeksi tuli neljä ammuntaa ja pari kilometriä pidempi hiihtomatka. Kohdistusammuntojen viimeinen sarja oli jo lupauksia antava. Puhumattakaan ensimmäisen makuun ensimmäisestä laukauksesta. Se oliki sitten ainoa osuma siltä paikalta. Muilta paikoilta tuli tasainen suoritus: kaksi alas ja siis kolme minuuttia per paikka sakkoa. Huoltoryhmä ansaitsi viikonlopun ensimmäiset pyyhkeet, sillä sukset olivat ihan ok lämmittelyssä. Mutta itse kisa meni enemmän tai vähemmän tasatyöntäen, pitoa ei ollut kuin ainoassa saksimäessä. On se kumma juttu, että näin monen vuoden kokemuksella on aina liian kovat voiteet pohjassa. Aurinko kuitenkin yleensä maaliskuussa lämmittää latua vaikka lämpömittari väittääkin ihan toista. Erot olivat kyllä sen verran suuret, että sijoitus olisi parantunut ainoastaan kolme pummia vähemmän ampumalla.
Sunnuntain Vargspåretia varten ajattelin vahingosta viisastuneena voidella sukset fiksummin. Pohjavoide ja hieman pehmeämpää purkkia. Kodin huoltopäällikkö ei kuitenkaan antanut lupaa silitysraudan lainaamiseen, joten pohjavoide piti "lämmittää" ainoastaan kitkan voimalla pohjaan. Voitelu toimikin ihan hyvin noin kymmenen kilometriä, jonka jälkeen aloin huolestua lopun 40 kilometrin jaksamisesta lipsuvin suksin. Mika oli mainostanut ottaneensa lauantain voittajan käyttämää pitovoidetta mukaan, joten päätin lainata sitä vaikka itsellänikin oli pari purkkia mukana. Tässä vaiheessa tein parikin huomiota: Sukset ovat tainneet löystyä ja pelkkä kitka ei taida riittää pohjavoiteen lämmittämiseen. Onneksi Mikan purkki oli juuri korkattu, sillä jouduin uusimaan voitelun vielä kolme kertaa, eli kymmenen kilsan välein. Muuten oli mukava hiihdellä pehmosia puhellen. Puolimatkan krouvissa syötiin muna-anjovisleivät, jotka huuhdeltiin alas kahvilla. Neljä ja puoli tuntia lähdöstä lähestyimme taas Nikkilän urheilukenttää. Mikan Nokia Trackerkin näytti 50 kilometrin ylittyneen, joten voitiin hiihtää suoraan maaliin. Alangon Jyri toivotteli tervetulleeksi kehuen kuntoamme, kun niin nopeasti selviydyimme 30 kilometristä...
Suihkussa törmäsimme vielä Hoffmanin Harriin, joka säälitteli (ja ihmetteli), että FSO:n kevätkokous pidetään tällaisena päivänä. Ja vielä keskellä sitä. Totesin, että siellä ei taida olla kuin hallitus velvollisuudesta ja Micke Berger, johon Harri että: "Niinpä".
Onnistunut viikonloppu, jonka kruunasi Jorin välittämät lukemattomat palkinnot Triangel-kampin muutamalta viime vuodelta. Erityiskiitos Vesalle, joka suostui vaihtamaan oksasahan pippuri- ja suolamyllyihin. Ja koska vahingonilo on ihmisen luonnollisin ilo, niin en voi olla mainitsematta sitä pettymystä, jonka Mika koki kuullessaan, ettei tämä ollutkaan hänen viides Susihiihtonsa. Hopeamitalin saanti jäi seuraavaan kertaan.

Aianmukaisesti merkattu

Joulukuussa tilatut kiinan ihmeet ovat saapuneet, ja merkattu APR logolla, ensi viikolla ojennamme ne OK nuorisoryhmälle.

Hieno viikonloppu tiedossa?

Lauantaina ampumahiihtoa Västerbyssä parin vuoden tauon jälkeen. Saas nähdä ovatko taidot yhtä ruosteessa kuin viimeksi. Silloin taisi sakkominuutteja tulla alle 15. Eli joka neljäs kuti osui. Mutta eikö lehdet ja muutkin asiantuntijat ole olleet olympialaisten jälkeen sitä mieltä, että Suomen ampumahiihto on todella syvällä pohjalla...
Ja sunnuntaina ohjelmassa Varg-spåret vielä pidemmän tauon jälkeen. Ilmojen pitäisi suosia ja mieli on hyvä muutenkin.
Taidanpa viikonlopun kunniaksi ihan luistovoidella sukset tänä iltana. Tauoista puheenollen, viime parafioinnista vasta aikaa onkin. Olisikohan ollut vuonna 2005 Vuokatti-hiihdossa?