Kalevan kierroksen fillarointi olikin sitten aika mielenkiintoinen, alku n 10m/s vastatuuleen sitten sivuvastaiseen ja loppu sitten tuulen mukana maaliin. Rimppakinttu on nyt elämänsä huipulla, voitti meikäläisen 33 sek... no hyvä niin, toi enempi pisteitä No Limitille.
Muuten mennään edelleen "nilkan ehdoilla" tuolla liikkumisen puolella, eli ei sitten yhtään askelta maastossa sitten sen #%¤¤# 43-viestin. Muutenkin aika paskaa reeniä viimeiset 3 viikkoa, sellaista"mukavuushumppaa" mikä ei kehitä kuin otsasta kasvavaa sitä.
Eli NYT JÄTKÄT RYHDISTÄYDYTÄÄN!. Treeni alkaa tänään. Siis TÄNÄÄN. Odotan tilanne raporttia toistaiseksi hiljaiseloa viettäviltä tahoilta myös.
treeniä jätkät, treeniä!
VIIV
keskiviikko 26. elokuuta 2009
maanantai 24. elokuuta 2009
Träning ger färdighet
Paritkin MM-kisat päättyivät suomalaisilta alle odotusten. Sekä urheilijat itse, että varsinkin suuri penkkiurheilijayleisö nielee pettymystään. Keskustelupalstat (ja blogit) ovat täynnä mielipiteitä urheilijoiden valinnoista, kunnosta ja varsinkin huonoudesta.
Sitä linjaa en jaksa jatkaa. Hieman kuitenkin pistää ihmetyttämään, naurattamaan ja hieman ahistamaankin, että millä lihaksilla tyypillinen suomalainen kaljamahainen sohvaperuna kritisoi urheilijoiden suorituksia. Jos oma paras liikuntasuoritus on hakea lisää mössöä ja kaljaa jääkaapista, niin olisi paras olla ihan hiljaa yrityksen puutteesta ja treenaamisen riittämättömyydestä. Ja samoin jos hyppää rullaportaille heti kun alkaa hengästyttämään, ei myöskään pitäisi olla pokkaa haukkua muita periksiantamisesta.
No, siinä hieman avautumista, mutta onpa sitä pari lenkkiä takana taas viime viikolla tullut "heitettyä":
Ma: futiskentän laidalla
Ti: US-lähdössä, pyörällä kotiin 52 min
Ke: juosten töihin 38 min
To: futiskentän laidalla
Pe: juosten kotiin töistä 65 min
La: futiskentän laidalla Hangossa koko päivä
Su: Triangel-kamp suunnistus 50 min + alkulämmöt 5 min
Sitä linjaa en jaksa jatkaa. Hieman kuitenkin pistää ihmetyttämään, naurattamaan ja hieman ahistamaankin, että millä lihaksilla tyypillinen suomalainen kaljamahainen sohvaperuna kritisoi urheilijoiden suorituksia. Jos oma paras liikuntasuoritus on hakea lisää mössöä ja kaljaa jääkaapista, niin olisi paras olla ihan hiljaa yrityksen puutteesta ja treenaamisen riittämättömyydestä. Ja samoin jos hyppää rullaportaille heti kun alkaa hengästyttämään, ei myöskään pitäisi olla pokkaa haukkua muita periksiantamisesta.
No, siinä hieman avautumista, mutta onpa sitä pari lenkkiä takana taas viime viikolla tullut "heitettyä":
Ma: futiskentän laidalla
Ti: US-lähdössä, pyörällä kotiin 52 min
Ke: juosten töihin 38 min
To: futiskentän laidalla
Pe: juosten kotiin töistä 65 min
La: futiskentän laidalla Hangossa koko päivä
Su: Triangel-kamp suunnistus 50 min + alkulämmöt 5 min
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Jukolassa
Eilen oltiin taas kerran Jukolassa. Nuju oli tänä vuonna Vaasassa. Hyvin junnut juoksivat, eli Fjärde voi varmasti eläköityä jo noin vuonna 2050.
OK lla oli kolme joukkuetta, ..ensi vuonna fjärde vokin jo saada kummijoukkueen.
Bussimatka oli samanlainen kuin Fjärden nuoruusvuosina paitsi että silloin oli yksi mankka joka pauhasi takapenkillä nyt oli jokaisella kännykkä tai muu vempain joka mölysi koko matkan.
OK lla oli kolme joukkuetta, ..ensi vuonna fjärde vokin jo saada kummijoukkueen.
Bussimatka oli samanlainen kuin Fjärden nuoruusvuosina paitsi että silloin oli yksi mankka joka pauhasi takapenkillä nyt oli jokaisella kännykkä tai muu vempain joka mölysi koko matkan.
keskiviikko 19. elokuuta 2009
Oikaisu suunnistuksessa
Viikonlopun pummeihin alkaa pikku hiljaa tulla selityksiä. Pieniä puroja tosin, mutta kun niitä on tarpeeksi, kyllä tuollaiset pummit (10 minuuttia) helposti saadaan aikaiseksi.
Eilen illalla selittäessäni RR-lähtijöille normi-liirumlaarumeita, huomautti eräs vanhempi, ja aiheellisesti, että suunnistuksessa ei oiota. Vaan tehdään reitinvalintoja. Monessakin mielessä täyttä asiaa. Reitinvalinta on yleensä suunniteltu, oikominen taas, no kyllähän se tiedetään...
Ja toiseksi, aika epäilyttävältähän se kuulostaa, kun joku sanoo oikaisseensa radalla.
Joten ensi vuoteen on taas paremmat lähtökohdat, kunhan vain muistaa tämän(kin).
Eilen illalla selittäessäni RR-lähtijöille normi-liirumlaarumeita, huomautti eräs vanhempi, ja aiheellisesti, että suunnistuksessa ei oiota. Vaan tehdään reitinvalintoja. Monessakin mielessä täyttä asiaa. Reitinvalinta on yleensä suunniteltu, oikominen taas, no kyllähän se tiedetään...
Ja toiseksi, aika epäilyttävältähän se kuulostaa, kun joku sanoo oikaisseensa radalla.
Joten ensi vuoteen on taas paremmat lähtökohdat, kunhan vain muistaa tämän(kin).
maanantai 17. elokuuta 2009
Vuoden tärkein kisa
Lähtöön matkaa 3 km, joten se kävi hyvin lämmittelystä. Matka kului rattoisasti Päran kanssa jutellen käsipallon ja jalkapallon valmentamisesta. Suunnistusta ei taidettu kovin paljon sivuta (voi tulkita selitykseksi jo tässä vaiheessa).
S-1: kartta käteen ja menoksi, ilman muuta yläkautta, siis uralle jota pitkin ylös, ja aukkojen kautta kivelle, ok suoritus.
1-2: tätä pitää jo hieman miettiä, vasemmalle ja uria pitkin kuviorajallejosta suon reunaa rastille. Alun isolla polulla on kaatunut puita polun päälle, olisi voitu merkitä karttaan (no, ovathan ne, mutta alkaa varmaan näkö heiketä...). Hyvin menee suunnitellusti kunnes viimeisellä suolla missaan suonotkossa kääntymisen. Takaisin ja pari minuuttia extraa.
2-3: suon yli ja tarkkana rinteessä. Onneksi rastilta lähtevä paljastaa sijainnin, muuten olisi voinut tulla enemmänkin ihmettelyä
3-4: alas, ylös ja alempi jyrkänne, ok
4-5: Suunnitelma: alas suolle, ura jyrkänteen vasemmalta puolelta, suonotko ja leveä polku, siitä ylös mäkeen polku alle ja sitä pitkin rastille. Toteutus: Oho, meninkin näköjään mäen oikelta puolelta, ei se mitään, suonotko yli polulle ja ylös mäkeen, hyvin menee silti, polku alle ja ruvetaan laskettelemaan alaspäin, on muuten hieman isompi polku ja vähän enemmän hakattukin. Mikähän lammikko tossa on, ovatko nuo keltaiset ympyrät avosoita. Jep jep, tuolla on iso linja ja peltoja, autotie. Missähän sitä nyt ollaan, aha tuolla vielä masto, missä sellainen on kartalla. Selvä, tämä kisa taisi olla tässä, voisin varmaan heittä kompassin tohon lammikkoon, kun ei sitä näköjään tule katsottua kuitenkaan. No, tätä kisaa ei keskeytetä, ja ihan kostoksi mennään läpi vaikeimman kautta. Eli alsa notkoon, polkua alle vihreän reunaa mäelle ja alkuperäistä suunnitelmaa loppu.
5-6: mielenkiintoista, ilman edellistä pummia olisin mennyt etelän teitä ja peltoja pitkin, mutta kuten sanottu, tyhmästä päästä pitää ruummin kärsiä, eli suoraan. Ensiksi niityille ja sitten ojan reunaa Jukolan kilpailukeskuksee, siitä mäki ylös, tulin näköjään hieman vasemmalle, joten lampi ympäri siltä puolelta, polkuja, pari suota ja leima. Ok, tosin oli helppo itsensä kävelemään muuallakin kuin ylämäessä.
6-7: alas suolle, ja mäen reunaa rastille, ihan ok
7-8: reittisuunnittelu oli jäänyt parin rastin päähän, mutta ajatus oli mennä mäen reunaa suon kautta hakkuulle ja polun päästä mäen päällystä pitkin rastille. Ohittaessani tiheikköä kuului sen sisältä tyttölapsen ääni " Hjälp mig någon". Joten eipä muuta kuin sinne katsomaan ja kyselemään mikä hätänä. Orientin tyttö oli hukassa ja hädissään. Siinä sitten neuvoteltiin meneekö hän seuraavalle rastille vai kilpailukeskukseen suoraan. Kilpailun jatkaminen voitti, joten saatoin hänet vihreän läpi hakkuun jyrkänteelle. Tytön rasti oli mäen toisella puolella, jonne hän uhkasi löytää itse. Joten jatkoin matkaa hakkuun polulle ja loppumatka menikin sitten suunnitelman mukaan. Itse asiassa loppuvälillä oli jo hieman suunnistusajatusta mukana, sillä juoksin reitin pysähtymättä rastille asti.
8-9: alas, vihreän läpi ja takarinteessä leima, ok,
9-10: nenää pitkin, hieman vasemmalle ja iso kivi näkyikin jo.
10-M: loppuhölkkä maaliin, saa tänään käydä jäähdyttelystä. Jos nyt hakemalla hakee jotain positiivista, niin jäipähän vähän paukkuja viestiin...
PS ne viestin paukut loppuivat kyllä jo matkalla ykköselle. Mutta opettavainen viikonloppu oli kuitenkin. Jos haluaa suhtkoht pummitta suunnistaa, on sitä varmaan treenattava ainakin muutama kertaa kesässä. Onneksi ensi vuoteen on aikaa...
S-1: kartta käteen ja menoksi, ilman muuta yläkautta, siis uralle jota pitkin ylös, ja aukkojen kautta kivelle, ok suoritus.
1-2: tätä pitää jo hieman miettiä, vasemmalle ja uria pitkin kuviorajallejosta suon reunaa rastille. Alun isolla polulla on kaatunut puita polun päälle, olisi voitu merkitä karttaan (no, ovathan ne, mutta alkaa varmaan näkö heiketä...). Hyvin menee suunnitellusti kunnes viimeisellä suolla missaan suonotkossa kääntymisen. Takaisin ja pari minuuttia extraa.
2-3: suon yli ja tarkkana rinteessä. Onneksi rastilta lähtevä paljastaa sijainnin, muuten olisi voinut tulla enemmänkin ihmettelyä
3-4: alas, ylös ja alempi jyrkänne, ok
4-5: Suunnitelma: alas suolle, ura jyrkänteen vasemmalta puolelta, suonotko ja leveä polku, siitä ylös mäkeen polku alle ja sitä pitkin rastille. Toteutus: Oho, meninkin näköjään mäen oikelta puolelta, ei se mitään, suonotko yli polulle ja ylös mäkeen, hyvin menee silti, polku alle ja ruvetaan laskettelemaan alaspäin, on muuten hieman isompi polku ja vähän enemmän hakattukin. Mikähän lammikko tossa on, ovatko nuo keltaiset ympyrät avosoita. Jep jep, tuolla on iso linja ja peltoja, autotie. Missähän sitä nyt ollaan, aha tuolla vielä masto, missä sellainen on kartalla. Selvä, tämä kisa taisi olla tässä, voisin varmaan heittä kompassin tohon lammikkoon, kun ei sitä näköjään tule katsottua kuitenkaan. No, tätä kisaa ei keskeytetä, ja ihan kostoksi mennään läpi vaikeimman kautta. Eli alsa notkoon, polkua alle vihreän reunaa mäelle ja alkuperäistä suunnitelmaa loppu.
5-6: mielenkiintoista, ilman edellistä pummia olisin mennyt etelän teitä ja peltoja pitkin, mutta kuten sanottu, tyhmästä päästä pitää ruummin kärsiä, eli suoraan. Ensiksi niityille ja sitten ojan reunaa Jukolan kilpailukeskuksee, siitä mäki ylös, tulin näköjään hieman vasemmalle, joten lampi ympäri siltä puolelta, polkuja, pari suota ja leima. Ok, tosin oli helppo itsensä kävelemään muuallakin kuin ylämäessä.
6-7: alas suolle, ja mäen reunaa rastille, ihan ok
7-8: reittisuunnittelu oli jäänyt parin rastin päähän, mutta ajatus oli mennä mäen reunaa suon kautta hakkuulle ja polun päästä mäen päällystä pitkin rastille. Ohittaessani tiheikköä kuului sen sisältä tyttölapsen ääni " Hjälp mig någon". Joten eipä muuta kuin sinne katsomaan ja kyselemään mikä hätänä. Orientin tyttö oli hukassa ja hädissään. Siinä sitten neuvoteltiin meneekö hän seuraavalle rastille vai kilpailukeskukseen suoraan. Kilpailun jatkaminen voitti, joten saatoin hänet vihreän läpi hakkuun jyrkänteelle. Tytön rasti oli mäen toisella puolella, jonne hän uhkasi löytää itse. Joten jatkoin matkaa hakkuun polulle ja loppumatka menikin sitten suunnitelman mukaan. Itse asiassa loppuvälillä oli jo hieman suunnistusajatusta mukana, sillä juoksin reitin pysähtymättä rastille asti.
8-9: alas, vihreän läpi ja takarinteessä leima, ok,
9-10: nenää pitkin, hieman vasemmalle ja iso kivi näkyikin jo.
10-M: loppuhölkkä maaliin, saa tänään käydä jäähdyttelystä. Jos nyt hakemalla hakee jotain positiivista, niin jäipähän vähän paukkuja viestiin...
PS ne viestin paukut loppuivat kyllä jo matkalla ykköselle. Mutta opettavainen viikonloppu oli kuitenkin. Jos haluaa suhtkoht pummitta suunnistaa, on sitä varmaan treenattava ainakin muutama kertaa kesässä. Onneksi ensi vuoteen on aikaa...
keskiviikko 12. elokuuta 2009
reeni viikko 32 ja 33
joo,, elpymistä maanantaina, nilkka paksuna ja duuni alkoi.Tiistaina 34 min 18 km "lapinkylän lenkki maantie pyörällä". keskiviikkona ei sitten tarvinnut tehdä itään ja torstaina sitten lapinkylän fillarilenkki uudestaan 36 min. Perjantaina vedin rangersin -96 joukkueelle juoksutreenit ja siiten aloin keskittymään vuoden toiseen kohokohtaan, eli sahdinteon SM kisoihin.
Kisaa varten teippasin nilkan äärimmäisen tukevaksi, mikä osoittautui tärkeäksi kisan edetessä. Tuomaripeli ratkaisi kisan, mutta voidaan todeta, että FJÄRDELAGET saavutti historiallisen 7. sijan sahdinteon SM kisoissa (osanottajia 36). Voittajan sahti oli t o d e l l a hyvää, paras voitti. Tästä sisuuntuneena raivosin sitten fillarilla pikkulenkin ja vähän pitemmän ( Pete F) kansa tutustuen mm. Virkkalan keskustan jätskitarjontaan. Tuohon kului n 2h. Tänään keskiviikkona sitten Pinolan Jukan kanssa eka juoksulenkki 43 jälkeen "vauhdila joka ei päätä huimaa" ja siihen päälle sahtia mitä vielä sattui olemaan jäljellä. Torstai aamusta Blediin, Sloveniaan kosteanpaikan leirille, nimittäin ajatuksena tutustua myös alueen vetiseen luontoon.
Mutta siitä sitten tuonnempana eli SST
-VIIV-
Kisaa varten teippasin nilkan äärimmäisen tukevaksi, mikä osoittautui tärkeäksi kisan edetessä. Tuomaripeli ratkaisi kisan, mutta voidaan todeta, että FJÄRDELAGET saavutti historiallisen 7. sijan sahdinteon SM kisoissa (osanottajia 36). Voittajan sahti oli t o d e l l a hyvää, paras voitti. Tästä sisuuntuneena raivosin sitten fillarilla pikkulenkin ja vähän pitemmän ( Pete F) kansa tutustuen mm. Virkkalan keskustan jätskitarjontaan. Tuohon kului n 2h. Tänään keskiviikkona sitten Pinolan Jukan kanssa eka juoksulenkki 43 jälkeen "vauhdila joka ei päätä huimaa" ja siihen päälle sahtia mitä vielä sattui olemaan jäljellä. Torstai aamusta Blediin, Sloveniaan kosteanpaikan leirille, nimittäin ajatuksena tutustua myös alueen vetiseen luontoon.
Mutta siitä sitten tuonnempana eli SST
-VIIV-
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)