Jalat, jalat...

Espoon rantaraitti on nyt sitten tsekattu kerralla päästä päähän. Aiemminkin on tullut lenkkeiltyä sillä, mutta vain osia. Valmistautuminen ei aivan paras mahdollinen ollut, koska muut kiireet ovat olleet tärkeämpiä (lue: motivaatio kateissa). Mutta kyllähän tällä kokemuksella aina yhden pitkän lenkin heittää.
0-5 km, 29:50 min: kevyesti hölkäten naapurin Vesan kanssa, aurinko paistaa ja muutenkin hyvä fiilis.
5-10 km, 30:38 min: edelleen kevyttä, pientä epäilystä, että menemme hieman liian vauhdikkaasti Vesan kunnolle, mutta menee kuulemma hyvin. Mukavat ja vaihtelevat maastotkin.
10-15 km, 28:52 min, kilometritolpat näyttävät heittävän puoleen jos toiseenkin. Välillä meennään (muka) alle 5 minuutin kilsoja ja seuraava taas reippaaseen 7 minuuttiin. Kivenlahden rannassa oleva iso mäki saa naapurin puuskuttamaan ihan kunnolla. Ohi menevä nainenkin kiroaa sen, johon totean, että olisi Espoo voinut tehdä siihen tunnelin kun tekivät sen kuuluisan sillankin Iirislahteen.
15-20 km, 30:59 min: naapuri väittää edelleen kaiken olevan ok, mutta jutut ovat vähentyneet. Ei päde enään PPPP (Pitää Pystyä Puhumaan Puuskuttamatta). Rupean suunnittelemaan omaa juoksua. Puolimatkan jälkeen lähden.
20-25 km, 29:37 min: jäi kuitenkin Suomenojan voimalalle (23 km) tuo lähteminen. Oikeastaan ei voi puhua lähtemisestä, kunhan rupesin hölkkäämään jarruttelematta.
25-30 km, 27:15 min: kelloa katsottuani huomasin, että neljään tuntiin on saumat. Juoksu tuntui mukavalta ja lisäsin hieman vauhtia. Lisää vauhtia ja hyvää fiilistä antoivat myös ne kolme naista jotka kehuivat ensiksi juoksua, ja ohi mennessäni myös bebaa...
30-35 km, 27:25 min: nelä tuntia edelleen haarukassa, mutta pieniä viitteitä jalkojen pettämisestä Karhusaaressa. Polvet tuntuivat pettävän ensiksi, eikä suinkaan reidet niin kuin normaalisti. Totesin, että antaa neljän tunnin olla.
35-40 km, 35:23 min: Keilarannasta maaliin olikin sitten eteneminen kävelyvoittoista. Jalat pettivät aivan kuten ounastelinkin. Kyllä maratonia varten täytyy hieman hölkätä ja jalkoja totutella. Ei välttämättä asvaltilla, mutta kilsoja pitäisi kyllä saada enemmän kuin 15-20 viikossa. Mieli muuten korkealla vaikka luvattua kossuvissyä ei Mikan pullossa ollutkaan.
40-42,195 km, 17:21 min: samat sävelet, eli kävellen pääsääntöisesti maaliin. No, viimeiset 200 metriä piti kyllä pinnistellä hölkäten. Jone painoi ohi noin kilsa ennen maalia, oli niin kiire pojalla ettei ehtinyt kunnolla edes moikata. Mutta helppohan tuota puolikasta matkaa on juosta...
Loppuaika 4:17:30, eli ei aivan "all time shit", vaikkakaan aika tällä kertaa ei aivan ykkösasia ollutkaan.
Ei varmaan ollut viimeinen maraton, mutta seuraavaan pitää kyllä vähän ehkä treenatakin. Ajalla ei niin väliä, mutta onhan se kyllä niin, että kun puhutaan maraton-JUOKSUSTA, niin ei tuo kävely oikein kuulu asiaan.
Nyt tätä kirjoittaessa tuntuu siltä, että jalat sallivat loppuviikosta jo pienimuotoista juoksentelua, joten pikkuhiljaa siirretään katse kohti Västerbyn yökoitosta.