lauantai 19. kesäkuuta 2010

Joukkueet Elää!

Fjärdelaget päätti sitten loppujen lopuks napata ykkösestä rimppakinttun Hakun tilalle, Bisse saa kunnian juosta viimeisen osuuden.
Joukkue on siten seuraava:
1: Puf
2: Harri S.
3: Danni
4: Antta
5: Pärä
6: Mikki
7: Bisse

Fjärde tankkaa


Juhlapäivän normitoimia: Mikki melomassa 1.30h, Danni lähdössä fillarilenkille, kuulemma kevyt 45 min, Harry ja Pära tutustui Jukolamaastoon 3 km 1h ja Antta tankkaa teltoilla untapalloon.Puf selvinnee aloitukseen, Capu kuumeessa, valitettavasti, mutta paikkaaja löytyy joko omasta joukkueesta tai sitten napataan ykkösestä joku rimppakinttu Hakun tilalle. Tunnelma tiivistyy...

Jukola; aamutoimet käynnissä


Leiri on vielä hiljainen, niin miehetkin, hetki on lähes pyhä. Kohta päästään irti..."karataanko muilta jo avauksessa vai vasta myöhemmin?" tai "paljonkohan seuraava OK n joukkue häviää meille?" "Pystyykö sen mittaamaan kellolla vai tarvitaanko siihen kalenteria?"

perjantai 18. kesäkuuta 2010

No ainakin tuulee

Terkut Jukolankylästä. Kaikki alkaa olla valmista. Innokkuutta löytyy ainakin liikenteenohjaajista, ovat notkeita kuin rautakanki. Telttapaikat on kyllä kartalla, mutta pelloilla ei ole kuin ruoholeikkurilla ajetut ruudukot, eli kun yksi laittaa väärin.... OK on kuulemma saanut muutaman telttapaikan, hienoa! Saadaan sittenkin aitoa Jukolatunnelmaa aikaiseksi ja tästä huolimatta Jone voi valvoa koko yön.. Fjärden pääjoukko saapuu paikalle jo tänään perjantaina, tottakai, ja koeponnistaa kahvi ja huusin sekä pikkukivet patjanalla. Keitto on jo testattu ja aika laihaksi todettu. Kaikki jätteet lajitellaan asiaan kuuluvasti, nyt tosin osa lähti tarjottimelta "tuulensuuntaan" ja tuuli kuulemma yltyy viikonlopuksi. Näillä mennään oletko valmis?

Sataa, ei sada...

Nähtäväksi jää, mitä keliä Kytäjällä tulee pitelemään. Viimeistelytreeninä kävin naapurikunnan (Nurmijärven) golfkentän väylien välittömässä läheisyydessä lyömässä palloa. Sieltä oli risut aika hyvin siivottu, mutta luulen, että Hyvinkään puolella ne on jätetty maatumaan. Onhan Nurmijärvi vielä pari päivää "pääministerikunta". Muuten on havaittavissa normimeininkiä ennen Jukolaa. Vatsa toimii taas useamman kerran päivässä, nuhaflunssan iskemisen tuntua koko ajan. Luulen kuitenkin, ettei tuo itse suoritus jänskätä, vaan lähinnä "pelottaa" putken katkeaminen. Hakunilaan saakka nyt ainakin olisi tarkoitus sinnitellä. Ja kyllä tuo Salon kaupungininsinööri Mikakin olisi kiva tiputtaa kyydistä ennen putken katkeamista. Nisulaa, Salmenkylää, Lundströmin Maraa saatikka oman seuran Jamppoja ja kaimoja ei taida pystyä haastamaan, ainakaan tällä listalla: http://www.nic.fi/~kkv/jukolat_fi.pdf
Ensi viikolla raporttia, toivottavasti kaikilta muiltakin osuuksilta.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Pärakin sitten saatiin metsään

Ja ihan hyvällä tuloksella. Haettiin Cup-7:n rastit porukalla Sorvalammen maastosta. Ihmeteltiin siinä matkalla kilpailijoiden puheita: vaikeaa, "klurig bana" ja mitä niitä juttuja oli. Paria pientä reitinvalinnallista harhaa lukuunottamatta menimme rastilta rastille suorinta tietä. Ihan kuin suunnistuksessa kuulemma pitäisikin tehdä. Rastinottoa harjoiteltiin 24 kertaa, mikä varmaan riittää Jukolassa mille osuudelle tahansa. Taktiikka tehtiin valmiiksi myös pidemmille väleille. Kaiken muun hyvän lisäksi saimme myös ehkä ratkaisevan edun muihin, sillä testasimme myös sadekelin tekniikan, taktiikan, kengät, kompassin sekä muun varustuksen. Tuli muuten jälleen kerran todistettua myös se fakta, etteivät Fjärdelagetin pojat ole sokerista tehty.
Tästä jatketaan viikonloppuna. Ajateltiin muuten mennä jo perjantaina pystyttämään huoltotelttoja ja muuta rekvisiittaa, että on sitten emoseuralaislla huipuista rupuihin hyvä olla. Sen verran kuitenkin kiusataan, että sadetanssit tanssitaan illalla, joten varautukaa mutaan kisakeskuksessa ja luikkaisiin risukkoihin. Avokalliotakin alueella kuulemma on, mutta se on vaan aika paksun kivikon, risukon ja heinikon peitossa.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

4 yötä Jukolaan

Kohta päästään irti kuin sonnilauma. Vauhdilla metsään ja nöyränä pois. Maastonhan tuntee kaikki, siinä ei ole mitään yllättävää, ellei vahingossa osu johonkin hyväkulkuiseen polunpätkään tai avokalliolle...
Jalka vihoittelee, mutta siihen on omat kikat keksittynä, viimeisimpänä koitan tänään 10m teippiä..
Majoituskin järjestynee myös emoseuralle, joten sinne menemme tottakai siinä tapauksessa. Jos ei onnaa niin varasuunnitelma onnistuu kyllä, kyllä seikkailijalle aina tilaa löytyy
Tänää cuppiin pelottelemaan muita ja kehumaan itteämme, siitä lähtee Jukolaviikko liikkeelle! :)
VIIV